Miksi somessa näytetään vain parhaita hetkiä?
”Ihmisillä on aina kaikenlaisia käsityksiä siitä minkälainen on normaalia tai ihanteellista, eli esimerkiksi minkälaiseen äitinä olemiseen, kodin ja asumisen tasoon, tai vaikka ystävien lukumäärään tulisi normaali ihmisen yltää. Siis ollakseen kuten muutkin. Niin siis mihin muutkin näyttää normaalisti yltävän. Ja sitten, taitaa olla niin että jos jokin on normaalia, niin sen alittaminen ei ole normaalia.”
Tässä artikkelissa pohditaan tätä somessa oman elämän esittämistä niin, että lähestytään somea ikään kuin ympäristönä joka itse asettaa omat standardinsa, eli käsityksensä normaalista, joista käsin sitten kaikki siellä näkyvät asiat ja siellä tapahtuvat asiat arvioidaan ja tulkitaan.
Puhun tässä somesta kontekstina, joka ohjaa näyttämään siellä vain parhaat hetket elämästään. Konteksti on juuri se tausta, jota vasten normaali näyttää normaalilta. Ja tämä konteksti ohjaa siis kaikkia edelleenkin, myös heitä joita ei mukamas muiden mielipiteet kiinnosta.
Kaikki somessa julkaistu tapahtuu siis aina juuri siinä ympäristössä ja niiden standardien piirissä. Voisi ajatella että niiden lakien ehdoilla, mitkä siellä vallitsee. Ja jos pohditaan kysymystä oikein kunnolla siitä miksi somessa yleisesti näytetään enemmän juuri niitä parhaita hetkiä, saattaa kenelle tahansa tulla mieleen ne menestyjät, jotka brändäävät itseään valikoimalla markkinointimateriaalinsa (eli siis arkipostauksensa) tarkoin ja johtavat määrätietoisesti ihmisiä harhaan. Usein se tehtään pukeutumalla rehellisyyteen mutta todellisudessa tavoittelemalla jotakin jota pelkkä oma elämä sinänsä ei edusta. Tässä saattaa olla taustalla jotakin sellaista, kuten että ollaan kiinnitytty ulkoisen menestymisen arvoon, jolloin itseään vertaa muihin juuri niillä mittareilla, ja tuntee niissä asioissa riittämättömyyttä.
Mutta yritetään pohtia tätä nyt kuitenkin ensisijaisesti niin että ymmärtäisimme niitä tavallisia ihmisiä jotka postaavat omaksi ilokseen tai joita ei kuuluisan toteamuksen mukaisesti muiden mielipiteet kiinnosta.
Eli vaikka tarkastelisimme näiden menestyjien sijaan tavallisia ihmisiä, jotka vain julkaisevat somessaan asioita jotka tuovat heille iloa, omilla ehdoillaan itseään varten ja ihan vain omaksi ilokseen, myös he tekevät sen ympäristön lainalaisuuksien puitteissa. Hekin siis tiedostavat sen että heidän jakamansa asiat tulkitaan somessa sen ympöristön ehdoilla, jotka ovat eri ehdot kuin jakaessa samoja asioita vaikkapa läheisten ystäviensä kanssa. Tämä ero korostuu silloin kun puhutaan ongelmien jakamisesta tai muuten tavalliseen elämään kuuluvien haasteiden jakamisesta. Niitä someen jakaessa saattaa siis tulla tulkituksi ihmisenä joka on normaalia pahoinvoivampi, tai ainakin pelätä tulevansa näin tulkituksi.
Eli jos jossakin somealustalla tai siellä olevassa kuplassa tyypillisesti kukaan ei jaa vaikkapa omia itsetunto-ongelmiaan julkisesti, tulee sellaisessa ympäristössä siitä elämästä ilman itsetunto-ongelmia paljon ”normaalimpaa” kuin mitä elämä on aidossa kohtaamisessa esimerkiksi läheisten ystäviensä kanssa joiden kesken kaikesta voi puhua ja puhutaankin. Tuollaisessa someympäristössä voi myöskin näiden ongelmien paljastaminen näyttäytyä keskimääräistä huonovointisemman ihmisen puheena, vaikka se sinänsä kuvaakin täysin normaalia ihmisen elämää.
Hieman tähän aiheeseen liittyvä mielenkiintoinen ilmiö on se, että on paljon sellaisia keskusteluja, jotka nimenomaan sen ansiosta minkälainen ilmapiiri sen sisällä on, eli minkälainen ympäristö se on tietyille aiheille, se kykenee luomaan tilan jossa ihmiset uskaltaa paljastaa omia henkilökohtaisia asioitaan, tai paljastamaan tunteitaan tai asioita joita häpeää itsessään.
Viestisi tulee siis kerrotuksi sellaisessa ilmapiirissä ja sellaista taustaa vasten, jonka on luonut ja johon on vaikuttanut kaikki se mitä samassa julkaisuvirrassa on hänelle esiintynyt ja esiintyy tyypillisesti, etkä itse siis voi hallita sitä tuossa tapauksessa.
Joten koska sosiaalinen media riittävän yleisesti motivoi ihmisiä kiillottamaan omaa kuvaansa, brändäämään elämäänsä ja täyttämään julkaisuvirran epärealistisilla ja ylevöittävillä tarinoilla, se aiheuttaa sen että elämää sinänsä realistisesti kuvaileva julkaisu näyttävät kielteiseltä jos se esiintyy tuota taustaa vasten.
Kun ollaan haastattelu- tai keskustelutilanteessa, tilanne on haastava. Vastapuolella voi olla omia uskomuksia ja käsityksiä, joiden muodostamassa kontekstissa hän kuuntelee sanojasi ja esittää jatkokysymyksiään ja tulkintojaan. Tilanteessa voi olla myös ulkopuolisia ihmisiä tai yleisöä jotka kuuntelevat keskustelua sekä haastajan osaltaan rakentamassa kontekstissa, että myös omien uskomustensa ja ennakkokäsityksiensä valossa.
Kaikissa tilanteissa elämässä on siis erittäin tärkeää, että konteksti tai tausta pyritään muokkaamaan ja perustelemaan kuulijoille niin, että voit saada oman puheenvuorosi näyttäytymään mahdollisimman vahvasti sellaisessa valossa, että sinut ymmärrettäisiin niin kuin alunperin halusit, tai niin kuin todella ajattelet.
Huomaan usein että kun minulta kysytään jotakin vaativaa, pelkään vastata siihen hyvin lyhyesti esimerkiksi kyllä tai ei -tyyliin. Ongelma on, että sen perusteella mitä toinen oli siihen mennessä sanonut ja minkälaisena hänet tunnen, minulla saattaa olla vahva arvaus siitä että hän haluaa tulkita minua jollakin tavalla ja saattaa haluta kuulla ensisijaisesti vain tietynlaisen vastauksen. Olen siis epäreilussa tilanteessa joten haluan tietysti muuttaa tilannetta reilummaksi. Paras keino mitä olen keksinyt on pohjustaa ja perustella ajatuksia ennakkoon ja vasta sitten mennä itse vastaamisen pariin. Tästä syystä lyhyiden vastausten vaatiminen voi olla epäreilua ja usein myös ajattelematonta.
Some on kuitenkin hieman haastava ymmärretyksi tulemisen suhteen, sillä siellä ollaan aika usein pakotettu esiintymään aina sitä somen itsensä asettamaa taustaa vasten, eli siellä vallitsevien standardien tai ihanteiden valossa.
Kun jokin asia on tunnetasolla tärkeä ja merkittävä, se johtaa siihen että on luontainen halu tulla kuulluksi ja ymmärretyksi sen asian kanssa. Joten kun ollaan tilanteessa jossa joku esimerkiksi kokee tulleensa loukatuksi tai toisen olevan niin väärässä että se itsessään on jo henkilökohtainen loukkaus, tai mitä tahansa joka herättää ankaran halun oikaista tilanne itse, silloin ollaan ratkaisevassa hetkessä.
Nimittäin juuri silloin kun kirjoittaa kiihkossaan netissä ajatuksiaan esim some-kommentteihin tai keskustelupalstoille, jotka ovat omiaan aiheuttamaan vastustusta tai haluttomuutta ja vaikeutta ymmärtää, joutuu tilanteeseen jossa on todella vaikeaa tai mahdotonta hallita missä kontekstissa eli miten ne tulee tulkituksi.
Näissä tilanteissa ihmisellä saattaa olla intuitiivinen usko siihen että häntä ei ymmärretä oikein, tai häntä tulkitaan pahansuovasti. Tämä johtaa samaan kuin huono äidinkielentaito, eli väkivaltaan ja aggressioon. Aggressio on vaistomainen ja tehokas työkalu itsen ilmaisussa silloin, kun ei onnistu tai usko tulevansa ymmärretyksi sanallisesti.
Tässä artikkelissa pohditaan tätä somessa oman elämän esittämistä niin, että lähestytään somea ikään kuin ympäristönä joka itse asettaa omat standardinsa, eli käsityksensä normaalista, joista käsin sitten kaikki siellä näkyvät asiat ja siellä tapahtuvat asiat arvioidaan ja tulkitaan.
Puhun tässä somesta kontekstina, joka ohjaa näyttämään siellä vain parhaat hetket elämästään. Konteksti on juuri se tausta, jota vasten normaali näyttää normaalilta. Ja tämä konteksti ohjaa siis kaikkia edelleenkin, myös heitä joita ei mukamas muiden mielipiteet kiinnosta.
Kun julkaiset somessa, et voi muuttaa sitä missä valossa se luetaan - joten teet postauksen joka sopii siihen valoon
Sosiaalinen media toimii kuin peilinä ja vertailukohtana kun muodostetaan ja muokataan omia standardeja. Se on ikään kuin konteksti jossa kuitenkin tavallisen elämän näyttämö on enemmän tai vähemmän epärealistinen. Siellä usein käy jopa niin että tavallinen oikea elämä näyttäytyy sen kontekstin puitteissa negatiivisena. Tämä mekanismi motivoi sosiaalisessa mediassa julkaisemaan realistisesta elämästä poikkeavalla tavalla korostuneen myönteisiä julkaisuja. Tottakai koska sehän on vain normaalin mukaista. Näin siitä tulee ympäristö, joka hivuttaa standardeja sellaiseksi jotka eivät enää ole omiaan täyttymään tavallisessa elämässä. Eli standardeista tulee tavoittamattomia, joka pahimmillaan tuottaa tyytymättömyyttä itseä ja elämäänsä kohtaan.Kaikki somessa julkaistu tapahtuu siis aina juuri siinä ympäristössä ja niiden standardien piirissä. Voisi ajatella että niiden lakien ehdoilla, mitkä siellä vallitsee. Ja jos pohditaan kysymystä oikein kunnolla siitä miksi somessa yleisesti näytetään enemmän juuri niitä parhaita hetkiä, saattaa kenelle tahansa tulla mieleen ne menestyjät, jotka brändäävät itseään valikoimalla markkinointimateriaalinsa (eli siis arkipostauksensa) tarkoin ja johtavat määrätietoisesti ihmisiä harhaan. Usein se tehtään pukeutumalla rehellisyyteen mutta todellisudessa tavoittelemalla jotakin jota pelkkä oma elämä sinänsä ei edusta. Tässä saattaa olla taustalla jotakin sellaista, kuten että ollaan kiinnitytty ulkoisen menestymisen arvoon, jolloin itseään vertaa muihin juuri niillä mittareilla, ja tuntee niissä asioissa riittämättömyyttä.
Mutta yritetään pohtia tätä nyt kuitenkin ensisijaisesti niin että ymmärtäisimme niitä tavallisia ihmisiä jotka postaavat omaksi ilokseen tai joita ei kuuluisan toteamuksen mukaisesti muiden mielipiteet kiinnosta.
Eli vaikka tarkastelisimme näiden menestyjien sijaan tavallisia ihmisiä, jotka vain julkaisevat somessaan asioita jotka tuovat heille iloa, omilla ehdoillaan itseään varten ja ihan vain omaksi ilokseen, myös he tekevät sen ympäristön lainalaisuuksien puitteissa. Hekin siis tiedostavat sen että heidän jakamansa asiat tulkitaan somessa sen ympöristön ehdoilla, jotka ovat eri ehdot kuin jakaessa samoja asioita vaikkapa läheisten ystäviensä kanssa. Tämä ero korostuu silloin kun puhutaan ongelmien jakamisesta tai muuten tavalliseen elämään kuuluvien haasteiden jakamisesta. Niitä someen jakaessa saattaa siis tulla tulkituksi ihmisenä joka on normaalia pahoinvoivampi, tai ainakin pelätä tulevansa näin tulkituksi.
Asia on oikeastaan hyvin yksinkertainen vaikka puhun siitä nyt todella pitkään
Tällainen konteksti tai ympäristön luonne perustuu tietysti siihen, minkälaista sisältöä siellä jaetaan keskimäärin, eli mikä on ”normaali postaus” muiden joukossa, ja minkälaisen mielialan tai vireen postaukset yhdessä muodostaa siihen koko ympäristöön.Eli jos jossakin somealustalla tai siellä olevassa kuplassa tyypillisesti kukaan ei jaa vaikkapa omia itsetunto-ongelmiaan julkisesti, tulee sellaisessa ympäristössä siitä elämästä ilman itsetunto-ongelmia paljon ”normaalimpaa” kuin mitä elämä on aidossa kohtaamisessa esimerkiksi läheisten ystäviensä kanssa joiden kesken kaikesta voi puhua ja puhutaankin. Tuollaisessa someympäristössä voi myöskin näiden ongelmien paljastaminen näyttäytyä keskimääräistä huonovointisemman ihmisen puheena, vaikka se sinänsä kuvaakin täysin normaalia ihmisen elämää.
Hieman tähän aiheeseen liittyvä mielenkiintoinen ilmiö on se, että on paljon sellaisia keskusteluja, jotka nimenomaan sen ansiosta minkälainen ilmapiiri sen sisällä on, eli minkälainen ympäristö se on tietyille aiheille, se kykenee luomaan tilan jossa ihmiset uskaltaa paljastaa omia henkilökohtaisia asioitaan, tai paljastamaan tunteitaan tai asioita joita häpeää itsessään.
No mutta, yksi mahdollinen mekanismi sen kiiltävän elämän maalailulle voisi muuten olla tällainen:
- Ihmisellä on perustavanlaatuinen tarve kuulua joukkoon yhdenvertaisena ja samalla viivalla, sekä tulla arvostetuksi. Samasta syystä syvempi ja välittömämpi suhde ihmiseen voi syntyä vasta, kun paljastuu hänen epätäydellisyytensä ja mädännäisyytensä, sillä jokainen meistä on suurimmissa määrin tietoinen omasta mädännäisyydestään.
- Ihmisellä on myös taipumus haluta valtaa ja vahvaa asemaa, joka on eräänlainen pyrkimys varmistaa että ei joutuisi alistetuksi tai hylkiön asemaan. Korkea valta ja asema suhteessa muihin luo (virheellisen) turvallisuuden tunteen suhteessa tarpeeseen saada arvostusta ja kuulua osaksi laumaa.
- Näin meillä on siis ihminen, jolla on hyvin herkkä taipumus edistää omia etujaan ja paeta pelkojaan maalailemalla itsestään todellista positiivisempaa ja parempaa kuvaa.
Pohditaan vielä hieman tuota ympäristön merkitystä ikään kuin taustana, ja taustan merkitystä yleisesti elämässä ymmärretyksi tulemisessa
Kun teet esimerkiksi Instagramiin julkaisun, se saapuu satunnaisen käyttäjän syötteeseen keskimäärin hyvin lyhyeksi ajaksi, jolloin julkaisusi viesti ja tunne tulee esitetyksi tämän random käyttäjän henkilökohtaisen syötteen ja sen selaamisen muodostamassa kontekstissa ja vireystilassa, joka on todennäköisesti elämän tiettyjä ihanteita korostava todenmukaisuuden kustannuksella. Se ei ainakaan ole yleensä samanlainen, kuin mikä on tekemäsi postauksen lähtökohtana ollut itselläsi.Viestisi tulee siis kerrotuksi sellaisessa ilmapiirissä ja sellaista taustaa vasten, jonka on luonut ja johon on vaikuttanut kaikki se mitä samassa julkaisuvirrassa on hänelle esiintynyt ja esiintyy tyypillisesti, etkä itse siis voi hallita sitä tuossa tapauksessa.
Joten koska sosiaalinen media riittävän yleisesti motivoi ihmisiä kiillottamaan omaa kuvaansa, brändäämään elämäänsä ja täyttämään julkaisuvirran epärealistisilla ja ylevöittävillä tarinoilla, se aiheuttaa sen että elämää sinänsä realistisesti kuvaileva julkaisu näyttävät kielteiseltä jos se esiintyy tuota taustaa vasten.
Somejulkaisu ei ole sinun hallinnassasi, mutta on olemassa keinot tulla ymmärretyksi oikein kaikkialla elämässä. Joten verrataan tätä koko hommaa nyt keskusteluihin:
Jos saat kuulijan pysymään esimerkiksi podcast jaksossa, voit rakentaa oman kontekstisi eli sen kaiken taustan, jolloin voit varmistaa sen että ajatuksesi ja väitteesi esiintyy sellaisessa merkityksessä kuin olit tarkoittanut eli tulee tulkituksi oikeaa taustaa vasten. Eli sellaista taustaa vasten joka ei aiheuta väärinkäsityksiä. Sinua siis ymmärretään mahdollisimman oikein.Kun ollaan haastattelu- tai keskustelutilanteessa, tilanne on haastava. Vastapuolella voi olla omia uskomuksia ja käsityksiä, joiden muodostamassa kontekstissa hän kuuntelee sanojasi ja esittää jatkokysymyksiään ja tulkintojaan. Tilanteessa voi olla myös ulkopuolisia ihmisiä tai yleisöä jotka kuuntelevat keskustelua sekä haastajan osaltaan rakentamassa kontekstissa, että myös omien uskomustensa ja ennakkokäsityksiensä valossa.
Kaikissa tilanteissa elämässä on siis erittäin tärkeää, että konteksti tai tausta pyritään muokkaamaan ja perustelemaan kuulijoille niin, että voit saada oman puheenvuorosi näyttäytymään mahdollisimman vahvasti sellaisessa valossa, että sinut ymmärrettäisiin niin kuin alunperin halusit, tai niin kuin todella ajattelet.
Huomaan usein että kun minulta kysytään jotakin vaativaa, pelkään vastata siihen hyvin lyhyesti esimerkiksi kyllä tai ei -tyyliin. Ongelma on, että sen perusteella mitä toinen oli siihen mennessä sanonut ja minkälaisena hänet tunnen, minulla saattaa olla vahva arvaus siitä että hän haluaa tulkita minua jollakin tavalla ja saattaa haluta kuulla ensisijaisesti vain tietynlaisen vastauksen. Olen siis epäreilussa tilanteessa joten haluan tietysti muuttaa tilannetta reilummaksi. Paras keino mitä olen keksinyt on pohjustaa ja perustella ajatuksia ennakkoon ja vasta sitten mennä itse vastaamisen pariin. Tästä syystä lyhyiden vastausten vaatiminen voi olla epäreilua ja usein myös ajattelematonta.
Some on kuitenkin hieman haastava ymmärretyksi tulemisen suhteen, sillä siellä ollaan aika usein pakotettu esiintymään aina sitä somen itsensä asettamaa taustaa vasten, eli siellä vallitsevien standardien tai ihanteiden valossa.
Kun ymmärrämme tämän mekanismin nyt mahdollisesti hieman paremmin niin voidaan vedellä johtopäätöksenä vastauksia myös siihen, miksi netissä kommentoidaan ja kohdellaan ihmisiä niin törkeästi?
Esitän tähän liittyen siis vain lyhyesti yhden tulokulman, joka liittyy itseilmaisun keinoihin ja ymmärretyksi tulemiseen ilman että kykenee hallitsemaan mitä taustaa vasten tulee tulkituksi. Käsitellään tätä netissä kiusaamisen aihetta toisessa jaksossa oikein kunnolla tässä podcastissa, vaikka heti seuraavassa. Mutta tässä lopuksi haluan vain kuvailla tämän pienen ajatukseni:Kun jokin asia on tunnetasolla tärkeä ja merkittävä, se johtaa siihen että on luontainen halu tulla kuulluksi ja ymmärretyksi sen asian kanssa. Joten kun ollaan tilanteessa jossa joku esimerkiksi kokee tulleensa loukatuksi tai toisen olevan niin väärässä että se itsessään on jo henkilökohtainen loukkaus, tai mitä tahansa joka herättää ankaran halun oikaista tilanne itse, silloin ollaan ratkaisevassa hetkessä.
Nimittäin juuri silloin kun kirjoittaa kiihkossaan netissä ajatuksiaan esim some-kommentteihin tai keskustelupalstoille, jotka ovat omiaan aiheuttamaan vastustusta tai haluttomuutta ja vaikeutta ymmärtää, joutuu tilanteeseen jossa on todella vaikeaa tai mahdotonta hallita missä kontekstissa eli miten ne tulee tulkituksi.
Näissä tilanteissa ihmisellä saattaa olla intuitiivinen usko siihen että häntä ei ymmärretä oikein, tai häntä tulkitaan pahansuovasti. Tämä johtaa samaan kuin huono äidinkielentaito, eli väkivaltaan ja aggressioon. Aggressio on vaistomainen ja tehokas työkalu itsen ilmaisussa silloin, kun ei onnistu tai usko tulevansa ymmärretyksi sanallisesti.
Ratkaisuehdotukseni keskusteluihin ja keskustelupalstoille ja muualle elämään tähän liittyen on tämä:
- Muodosta itsellesi aina ensin paras mahdollinen ymmärrys siitä, kenelle olet puhumassa.
- Sitten esitä oma asiasi asettumalla hänen näkökulmaansa niin että osaat pohjustaa ja perustella asiasi tavalla jota se ihminen tarvitsee ymmärtääkseen sinua.
- Viimeiseksi toivo parasta ja siedä ihmisiä.
Kommentit