Sananvapautta tarvitaan loukkaaviin ilmaisuihin
Sananvapautta ei pitäisi rajoittaa sillä argumentilla, että pyrkimys on vähentää loukkaavaa puhetta sen loukkaavuuden vuoksi.
Tässä artikkelissa pohditaan miksi sananvapaus on olemassa, millä perusteella puhe tulisi kieltää ja minkälaisia totuuksia on oikein saattaa yhteiskunnan tietoon.
On perusteltua ja tärkeää etsiä rajaa tarpeellisen sananvapauden ja esimerkiksi väkivaltaan kiihottmisen välillä, eli milloin sananvapaus ei enää palvele yhteistä hyvää. Sananvapautta siis täytyy aina rajoittaa mutta sitä ei pitäisi tehdä sen argumentin pohjalta, että jollekin ihmiselle tai ihmisryhmälle epämieluisa puhe pitäisi saada loppumaan juuri siksi että se on heille epämieluisaa. Miksi ei? Tai millä perusteella sitten rajoitusta pitäisi tehdä? Yritetään vastata tähän hetken kuluttua.
Joka kerta kun vastausta haluaa hivuttaa siihen suuntaan että puhe, joka saa aikaan kohtuutonta haittaa jollekin tulisi aina kieltää, joutuu samalla vastata siihen kysymykseen, kenen maailmankäsitys on se josta oikea ja väärä on heijastettu?
Eli jos meillä on ihminen joka ilman pahaa tahtoa ajattelee tavalla jonka ilmaiseminen on omiaan aiheuttamaan merkittävää haittaa toiselle ihmiselle, meidän on todettava että hän on vastaavasti kuin kuka tahansa ihminen omien käsityksiensä ja arvojensa valossa oikeassa.
Jos tällainen ihminen siis sanoo ilman pahaa tahtoa tai vahingoittamiseen pyrkivää motiivia jotakin joka rehellisesti kuvaa hänen ajatteluaan, ja sen seurauksena johonkin ihmiseen tai ihmisryhmään kohdistuu vahingontekoa, onko rikosvastuussa puhuja vai vahingontekijä?
Tässä artikkelissa kysymys siitä milloin totuudenmukaisen puheen aiheuttama vahingonteko perustelee puheen rajoittamista jää avoimeksi. Totean vain sen näkemyksen että kaikki julkinen puhe jonka ensisijaisena motiivina on rehellinen itseilmaisu ohjaa yhteiskunnan kehitystä ja sen vuoksi on suojeltava lain voimin.
Jos jollakin rajatulla ryhmällä on hallussaan jokin sellainen tieto joka paljastuessaan ajaisi yhteiskunnan kaaokseen, kyseessä on uuden tiedon syöttäminen järjestelmään.
Yhteiskunnan tulisi ohjautua sen tiedon varassa minkälaista ajattelua se itse sisältää, sekä mitä tietoa on saatavilla joka vaikuttaa yhteiskunnan kehityksen suuntiin, mutta juuri tämä yhteiskunnan ohjaaminen uuden tiedon avulla on vaarallista hommaa. Jos meillä on laiva ja laivassa matkustajina yhteiskunta, mitä tulisi tehdä jos saa tietää että hetken kuluttua laiva osuu karille ja hukuttaa kaikki matkustajansa? Entä silloin kun mitään ei ole tehtävissä?
Tässä artikkelissa pohditaan miksi sananvapaus on olemassa, millä perusteella puhe tulisi kieltää ja minkälaisia totuuksia on oikein saattaa yhteiskunnan tietoon.
On perusteltua ja tärkeää etsiä rajaa tarpeellisen sananvapauden ja esimerkiksi väkivaltaan kiihottmisen välillä, eli milloin sananvapaus ei enää palvele yhteistä hyvää. Sananvapautta siis täytyy aina rajoittaa mutta sitä ei pitäisi tehdä sen argumentin pohjalta, että jollekin ihmiselle tai ihmisryhmälle epämieluisa puhe pitäisi saada loppumaan juuri siksi että se on heille epämieluisaa. Miksi ei? Tai millä perusteella sitten rajoitusta pitäisi tehdä? Yritetään vastata tähän hetken kuluttua.
Toisen loukkaaminen tai haitan aiheuttaminen omalla puheellaan tai kirjoittamisellaan ei ole arvokas tavoite eikä perimmäisenä tarkoituksena edes sananvapauden idean mukaista.
Sananvapaus ei siis ole syntynyt mahdollistaakseen tai suojellakseen ihmisten loukkaamista varsinaisena päämääränä, vaan johtuen ihmisten eriävistä mielipiteistä ja arvoista, sekä etujärjestelmistä, yhdenlainen puhe palvellessaan yhtä, haittaa usein toista. On olemassa siis lukemattomia tilanteita joissa korkeampi yhteinen hyvä voi tapahtua vain niin että se saavutetaan keinoilla ja kehityssuunnalla jota yksi tai useampi ihminen vastustaa. Ja tämä sangen arvokas asia voi tulla tapahtuneeksi vain jos ajattelua tai puhetta parhaiten rajoittamaan kykenevien näkökulmasta väärämielinen ja haitallinen puhe on lain suojaamaa.
Näin johtopäätös on se, että meidän on mahdollistettava sananvapautta käyttäen juuri sellainen puhe, jota toisaalla haluttaisi sensuroida ja sulkea pois julkisesta tilasta. Mutta kuinka pitkälle? Milloin puheen rajoittaminen on perusteltua? Palaamme vielä tähän.
Tämän kaltaiset lain suojaamat vapaudet ovat täyttämässä juuri sitä tarkoitusta, että korkeampi hyvä saisi tapahtua myös silloin, kun se ei palvele vallanpitäjiä, tai heitä, jotka kykenisivät parhaiten sensuurin toteuttamiseen.
Lyhyesti voisi sanoa että koska ihmiset ovat erilaisia, vapauden turvaaminen sisältää hinnan, joka tulee maksaa hyväksymällä loukkaaminen.
Ajattelen niin että lähtökohtaisesti totuudet tulisi olla julkisessa tilassa sensuroimattomasti. Totuuksilla viitataan tässä totuudenmukaisiin kuvauksiin siitä miten ihmiset yhteiskunnassa ajattelevat, mitä mieltä he ovat ja minkälainen käsitys heillä on ilmiöistä ja maailman tapahtumista. Nämä ovat sellaisia asioita jotka ovat ihmisissä huolimatta siitä saako niitä ilmaista julkisesti vapaasti ja ilman rangaistusta. Kun sana on vapaa, julkisessa tilassa tulee laajemmin ja totuudenmukaisemmin edustetuksi se miltä yhteiskunta todella näyttää.
Näin johtopäätös on se, että meidän on mahdollistettava sananvapautta käyttäen juuri sellainen puhe, jota toisaalla haluttaisi sensuroida ja sulkea pois julkisesta tilasta. Mutta kuinka pitkälle? Milloin puheen rajoittaminen on perusteltua? Palaamme vielä tähän.
Aivan kuin suvaitsevaisuuskin astuu käyttöön vasta, kun joku edustaa itselle vastenmielisiä asioita, myös sananvapauden suojaa tarvitaan vasta kun sanotaan jotakin jota toisaalla ei haluttaisi sanottavan.
Lyhyesti voisi sanoa että koska ihmiset ovat erilaisia, vapauden turvaaminen sisältää hinnan, joka tulee maksaa hyväksymällä loukkaaminen.
Milloin puheesta sitten on hyvä tulla laitonta?
Miten sitten määritellään kestävästi se milloin puheen loukkaavuus on sallittava sananvapauden tarkoituksen täyttämiseksi ja milloin puhe on loukkaavaa tai muuten haitallista muille ihmisille tavalla joka on rangaistavaa?Julkisen tilan tulisi heijastaa sitä miltä yhteiskunta näyttää eli totuuden tulisi olla korkein arvo kun rajataan sananvapautta.
Ja koska lopulta tämä on ainoa mitä meillä on, eli yksilöiden mielipiteet ja ajatukset, on lähdettävä siitä, että sellainen puhe joka kuvailee totuutta niin kuin yksilö sen näkee ja kokee on arvokasta päästä tarkasteltavaksi julkisesti.
Haitallista taas on sellainen puhe joka on tarkoituksenmukaisesti valheellista ja pyrkii määrätietoisesti epätotuuden eli valehtelun kautta (tai epätotuudenmukaisen ymmärryksen synnyttämisen kautta sinänsä totuudenmukaisia väitteitä hyväksikäyttäen) edistämään tavoitteita jotka alistavat tai riistävät jotakin ihmisryhmää tai yksittäistä ihmistä.
Koska käsitys todellisuudesta ja arvot lopulta määräytyvät aina yksilön inhimillisestä kokemuksesta käsin, on erittäin tärkeää että tehdessämme valintoja meillä olisi mahdollisimman tarkka ja totuudenmukainen käsitys niiden ihmisten käsityksistä ja arvoista joita valinnat koskettavat.
Tästä syystä näitä käsityksiä ja arvoja kuvailevan totuuden julki tulemista tulee suojella vaikka sillä olisi hinta.
Haitallista taas on sellainen puhe joka on tarkoituksenmukaisesti valheellista ja pyrkii määrätietoisesti epätotuuden eli valehtelun kautta (tai epätotuudenmukaisen ymmärryksen synnyttämisen kautta sinänsä totuudenmukaisia väitteitä hyväksikäyttäen) edistämään tavoitteita jotka alistavat tai riistävät jotakin ihmisryhmää tai yksittäistä ihmistä.
Koska käsitys todellisuudesta ja arvot lopulta määräytyvät aina yksilön inhimillisestä kokemuksesta käsin, on erittäin tärkeää että tehdessämme valintoja meillä olisi mahdollisimman tarkka ja totuudenmukainen käsitys niiden ihmisten käsityksistä ja arvoista joita valinnat koskettavat.
Tästä syystä näitä käsityksiä ja arvoja kuvailevan totuuden julki tulemista tulee suojella vaikka sillä olisi hinta.
Mutta kuinka suuri hinta tulee sallia?
Kun puhutaan sen kaltaisesta ilmaisusta jonka tarkoituksena ei ole lietsoa epätotuuteen perustuvia käsityksiä jotka uhkaavat joitakin ihmisiä, herää kysymys onko mikään hinta liian kova tällaisen totuudenmukaisen ilmaisun päästämisestä julkisuuteen?Joka kerta kun vastausta haluaa hivuttaa siihen suuntaan että puhe, joka saa aikaan kohtuutonta haittaa jollekin tulisi aina kieltää, joutuu samalla vastata siihen kysymykseen, kenen maailmankäsitys on se josta oikea ja väärä on heijastettu?
Eli jos meillä on ihminen joka ilman pahaa tahtoa ajattelee tavalla jonka ilmaiseminen on omiaan aiheuttamaan merkittävää haittaa toiselle ihmiselle, meidän on todettava että hän on vastaavasti kuin kuka tahansa ihminen omien käsityksiensä ja arvojensa valossa oikeassa.
Jos tällainen ihminen siis sanoo ilman pahaa tahtoa tai vahingoittamiseen pyrkivää motiivia jotakin joka rehellisesti kuvaa hänen ajatteluaan, ja sen seurauksena johonkin ihmiseen tai ihmisryhmään kohdistuu vahingontekoa, onko rikosvastuussa puhuja vai vahingontekijä?
Tässä artikkelissa kysymys siitä milloin totuudenmukaisen puheen aiheuttama vahingonteko perustelee puheen rajoittamista jää avoimeksi. Totean vain sen näkemyksen että kaikki julkinen puhe jonka ensisijaisena motiivina on rehellinen itseilmaisu ohjaa yhteiskunnan kehitystä ja sen vuoksi on suojeltava lain voimin.
Loppuun vielä lyhyesti tällainen kysymys:
Jos totuuden julkitulo saa aikaan täydellisen kaaoksen joka horjuttaa koko yhteiskuntajärjestystä, onko oikein tukahduttaa totuuden ilmaisu tai jättää totuus kertomatta?Jos jollakin rajatulla ryhmällä on hallussaan jokin sellainen tieto joka paljastuessaan ajaisi yhteiskunnan kaaokseen, kyseessä on uuden tiedon syöttäminen järjestelmään.
Yhteiskunnan tulisi ohjautua sen tiedon varassa minkälaista ajattelua se itse sisältää, sekä mitä tietoa on saatavilla joka vaikuttaa yhteiskunnan kehityksen suuntiin, mutta juuri tämä yhteiskunnan ohjaaminen uuden tiedon avulla on vaarallista hommaa. Jos meillä on laiva ja laivassa matkustajina yhteiskunta, mitä tulisi tehdä jos saa tietää että hetken kuluttua laiva osuu karille ja hukuttaa kaikki matkustajansa? Entä silloin kun mitään ei ole tehtävissä?
Onko milloinkaan paniikkia tai paniikinomaisesti käytöstä aiheuttavan tiedon kertominen perusteltua?
Tai jos ilmenee että laivalla on pieni vähemmistö joilla on sellaisia ominaisuuksia joiden ilmitulo aiheuttaisi heidän teurastuksensa?
On mahdollisesti niin että valtiovallan yksi keskeinen tehtävä onkin juuri tämä, suunnitelmallinen toiminta yhteiskuntaa potentiaalisesti kuohuttavan tai kiihottavan tiedon jakamisessa.
Tai jos ilmenee että laivalla on pieni vähemmistö joilla on sellaisia ominaisuuksia joiden ilmitulo aiheuttaisi heidän teurastuksensa?
On mahdollisesti niin että valtiovallan yksi keskeinen tehtävä onkin juuri tämä, suunnitelmallinen toiminta yhteiskuntaa potentiaalisesti kuohuttavan tai kiihottavan tiedon jakamisessa.
Ja rajoittaa mahdollisimman vähän ilmaisun vapautta.
Kommentit