Mitä sanoisit nuoremmalle itsellesi ... turhaan

Toivon, että minulle olisi sanottu näin, kun olin nuori ja minulla oli niitä haasteita… ja siksi haluaisin sanoa teille rakkaat nuoret, että, öö…

Olen omassa elämässäni kokenut useita oivalluksia ja hetkiä, kun olen oppinut ajattelemaan uudella tavalla ja kokemukseni suhteessa niihin aikaisempiin ongelmiini on muuttunut. Ne on ollut usein hetkiä, jotka on liittynyt johonkin kielteiseen tai ahdistavaan asiaan ja siihen, miten niiden määräysvalta ja hallitsevuus on vähentynyt, ikään kuin ongelma olisi ratkennut merkittäviltä osin.

Niissä hetkissä ihmisen psyyken perustava mekanismi saa aikaan sen, että alamme rationaalisesti, sekä alitajuisesti muodostamaan listaa niistä tapahtumista, jotka edelsivät ratkaisua (tai voidaan sanoa sitä myös palkinnoksi). Ja kun askelmerkit on analysoitu, syntyy ajatusvirhe, että nämä askeleet astumalla jo nuorena, olisi löytynyt tämä sama huojentava ymmärrys ja uusi tapa ajatella.

Miksi neuvot nuorelle itsellesi ovat turhia?

On kuitenkin niin, että aivan kuten tilanteiden ja tapahtumien tulkitseminen, myös eri ideoiden ja ajatusten vaikutusvoima ajatteluun ja psyykeen riippuu siitä, miten ne reagoivat aivojen sen hetkisen, alati muovautuvan hermoston kanssa. Aivot nimittäin oppivat, muuttuvat ja rakentuvat jatkuvasti uudelleen ja ihmisen kokemukset ja opitut asiat yhdessä geenien kanssa saavat aikaan kehityskaaren, jossa ihminen on jokaisena päivänä hieman eri ihminen.

Yksi tämänhetkisistä suosikkikirjailijoistani alalta on neurotieteilijä David Eagleman, joka kirjassaan puhuu myös siitä näkökulmasta, että identiteetti jatkuvana ja pysyvänä entiteettinä perustuu vain muistoihin, eli muistot pitävät sen kasassa. Nuori minä on siis ollut tietyssä mielessä eri ihminen.

Se mitä tänään ajattelet olevan tärkeää sanoa nuorelle itsellesi, ei todennäköisesti tarkoita hänelle sitä, mitä se sinulle tänään tarkoittaa. Vain siinä kohtaa missä olet oman polkusi virtaa ja aivojesi kehitystä, voi kokea asiat juuri niin kuin sinä koet nyt.

"Minulla kesti vuosikaudet oppia tämä, ja nyt opetan sen sinulle"

Älä turhaan vaivaudu. Tai no, ehkä vuosikausien päästä kiitän sinua, että sysäsit minut oppimisen polulle tässä asiassa.

Törmäsin jälleen somessa erääseen poskettomaan lupaukseen, joka kuului: "It took me 9 years to learn this but I'll teach you in 3 minutes". Toivon, että mahdollisimman moni näkisi sen lävitse eikä pitäisi sen kaltaista logiikkaa uskottavana. Olisi erittäin tärkeää, varsinkin ihmisen itsensä kannalta, että osaisi etsiä muutosta pitkän ajan tapahtumien ja toiminnan seurauksena, eikä välittömästi tarttumalla uuteen ajatukseen.

Kun siis huomaa muuttuneensa ja saavuttaneensa henkistä kasvua, tulisi kiittää siitä koko mennyttä elämäänsä, eikä samaisella viikolla sattunutta asiaa.

On kuitenkin myönnettävä, että on houkuttelevaa ja pettävän helppoa ajatella, että 9 vuoden aikana opittu asia todella olisi opetettavissa jollekin toiselle ihmiselle 3 minuutissa säästäen hänen aikaansa 8 vuotta, 364 päivää, 23 tuntia, sekä 57 minuuttia. Ajankäytön vaatimus oppimisen saavuttamiseksi vähenisi näin 5 desimaaliin pyöristäen 100%.

Viimeisenä voisimme vielä lyhyesti tarkastella erästä kiinnostavaa ilmiötä.

”Kun oppilas on valmis, opettaja ilmaantuu”.

Siinäpä vasta sanonta. Minua on siinä kuitenkin aina vaivannut se, kuinka kielikuvallisen asunsa vuoksi se ei kerro millä logiikalla näin tapahtuu. Itselleni toimii paremmin sellaiset opetukset, jotka antavat samalla ymmärtää, miksi se on niin. Joten tarjoilen tuosta sanonnasta parannellun version:

”Kun ihminen vuosien varrella muovautuu ja kasvaa kokemustensa ja oppimansa perusteella, hän kokee merkitykselliseksi eri vaiheissa elämäänsä eri tiedon ja erilaiset opetukset, jotka merkityksellisyyden kokemuksen pohjalta saavat aikaan myös aivokemiallisia muutoksia. Näin ihminen siis ns. ottaa opettajakseen itselleen merkityksellistä tietoa tarjoavan tahon.”

Tuosta voisi tiivistää lyhyemmän joskus, mutta nyt ei ollut millään aikaa.