Toistamme menneitä - eikä onni vaan löydy
Ihminen pyrkii selvittämään, kuinka maailma toimii ja luomaan järjestystä ympärilleen. Pyrkimys on luoda alue, jonka tuntee ja hallitsee.
Lapselle maailma on ihmeellinen ja jännittävä paikka täynnä tutkimattomia teitä ja löytämätöntä tietoa. Jokaista päivää täyttää seikkailu ja ihmettely.
Maailma näyttäytyy puoleensa vetävänä ja kiehtovana, kuin kutsuen kokemaan uutta.
Kun koemme onnellisia hetkiä, mielemme pyrkii oppimaan kuinka saavutimme sen. Tärkeää on ymmärtää, miten sen voi toistaa tulevaisuudessa.
Kun kertyy paljon tällaisia muistoja, kynnys uuden kokemiselle kasvaa, koska se edellyttää suostumusta mennä turvallisen, jo selvitetyn alueen ulkopuolelle.
Näin päädytään erään naamioituneen harhautuksen uhriksi. Etsimme samaa kokemusta toistamalla siihen aikoinaan johtaneita tapahtumia ja tunnusmerkkejä. Meistä tulee menneisyyttä imitoivia hahmoja, jotka kerta toisensa jälkeen pettyvät siihen, kuinka merkityksettömältä ja pinnalliselta kokemus nykyään tuntuu.
Tässä runossa on itselleni kiehtovaa myös se, että sen kirjoitti jokin muu minussa, kuin tietoinen mieleni. Intuitio, eli kaikki se, joka jää tietoisen ajattelun ulkopuolelle on itselleni suurta kunnioitusta herättävä asia. Kuten Asta Raami (intuition tutkija) kirjoittaa: ”Jotta intuitio voi vaikuttaa, egon on väistyttävä tieltä.”
Ja niin hyvät ystävät. Ajatukseni on ryhtyä jälleen lapseksi, joka etsii uteliaana uutta, ihmetellen maailmaa. Hinta on kallis, mutta maksuton. Levättyämme järjestyksessä mukaavuuksien tuudittamana, olisi aika astua kaaoksen puolelle jälleen, löytämään merkityksellisyyden.
Kuitenkin seikkailu alkaa vasta, kun ylittää tämän alueen rajan ja suostuu tuntemattomaan. Kulkiessa järjestyksestä kaaokseen.
Lapselle maailma on ihmeellinen ja jännittävä paikka täynnä tutkimattomia teitä ja löytämätöntä tietoa. Jokaista päivää täyttää seikkailu ja ihmettely.
Maailma näyttäytyy puoleensa vetävänä ja kiehtovana, kuin kutsuen kokemaan uutta.
Kun koemme onnellisia hetkiä, mielemme pyrkii oppimaan kuinka saavutimme sen. Tärkeää on ymmärtää, miten sen voi toistaa tulevaisuudessa.
Kun kertyy paljon tällaisia muistoja, kynnys uuden kokemiselle kasvaa, koska se edellyttää suostumusta mennä turvallisen, jo selvitetyn alueen ulkopuolelle.
Näin päädytään erään naamioituneen harhautuksen uhriksi. Etsimme samaa kokemusta toistamalla siihen aikoinaan johtaneita tapahtumia ja tunnusmerkkejä. Meistä tulee menneisyyttä imitoivia hahmoja, jotka kerta toisensa jälkeen pettyvät siihen, kuinka merkityksettömältä ja pinnalliselta kokemus nykyään tuntuu.
Unissa
Eräänä yönä vuosia sitten näin merkillistä unta. Siinä unessa pohdin sitä, kuinka etsimme jotakin kauan sitten kokemaamme ja sitten kuvittelemme että saamme elää sen jälleen uudelleen. Ja kuinka valheellinen onkaan se kuvajainen, jota palvomme ja kohtelemme ikään kuin se olisi aito ja oikea. Siinä unessa kirjoitin runon näistä ajatuksistani ja herätessäni muistin sen edelleen. Kirjoitin sen siis kiireesti puhelimeni muistioon ennen kuin se valui otteestani ja onnistuin näin säilyttämään sen.Puuni ovat hiiltyneet jo.
Märkänä ja kylmänä ne nuotioon nostan.
Mutta ne palavat, näetkö?
Kuin ruumis joka on lämmin pideltäväksi,
Kunnes sen taas arkkuun peittelen.
Ja niin hyvät ystävät. Ajatukseni on ryhtyä jälleen lapseksi, joka etsii uteliaana uutta, ihmetellen maailmaa. Hinta on kallis, mutta maksuton. Levättyämme järjestyksessä mukaavuuksien tuudittamana, olisi aika astua kaaoksen puolelle jälleen, löytämään merkityksellisyyden.
Kommentit