Kuuntelen uteliaana, mitä sisälläni olevilla henkilöillä on sanottavana
Kerran eräässä unessani tapahtui hyvin erikoinen tapaus.
En voinut käsittää, kuinka hänellä saattoi olla niin nerokkaita ajatuksia, niin suurenmoista tietoa ja syvällistä viisautta. Kuuntelin haltioituneena hänen puhuessaan ja samalla ajattelin, kuinka en itse koskaan voisi saavuttaa moista kykyä ja viisautta. Tunsin oloni siinä hyvin nöyräksi.
Sitten heräsin vain huomatakseni, että minähän se olin.
Olen pohtinut tämän unen jälkeen hyvin paljon sitä, että kun oma mielemme tarjoilee näytöksen, kuka kirjoittaa vuorosanat näyttelijöille? Etenkin silloin, kun itselläni ei ole aavistustakaan mitä tapahtuu seuraavaksi.
Minulle saattaa tulla vahva tietämisen kokemus siitä, kuinka siinä tilanteessa olisi oikein valita ja toimia. Se on hetki jossa minulla on mahdollisuus tarttua siihen, vaikka rationaalinen ”minä” oli juuri ollut aikeissa toimia toisin.
Jokin tuossa mielen uumenissa on tietoista mieltä suurempaa ja päätösvaltaisempaa. Se herättää minussa suurta kunnioitusta.
Kyky saada tietoa ja ymmärtää asioita ilman tietoista päättelyä on hämmästyttävää.
Oma käsitykseni alitajunnasta ja intuitiosta on jalostunut ajan kuluessa enkä ole edelleenkään ihan varma, minkä kanssa olen tekemisissä. On kuitenkin riemastuttavaa, että mielessäni on taho, joka melko väkivaltaisesti ja määrätietoisesti käsikirjoittaa oman elämäni kohtauksia ja suo tietoiselle mielelleni milloin mitäkin ihmeteltävää ja kavereille kerrottavaa.
Olisipa hienoa kysellä siltä kaikkiin kiinnostaviin pikkujuttuihin vastauksia. Mutta eniten silloin, kun teen isoja päätöksiä.
Siinä tapasin miehen, joka puhui minulle jostakin, mutta en valitettavasti muista lainkaan, mitä hän sanoi ja mistä puhui. Sen kuitenkin muistan, että en ollut uskoa korviani.
En voinut käsittää, kuinka hänellä saattoi olla niin nerokkaita ajatuksia, niin suurenmoista tietoa ja syvällistä viisautta. Kuuntelin haltioituneena hänen puhuessaan ja samalla ajattelin, kuinka en itse koskaan voisi saavuttaa moista kykyä ja viisautta. Tunsin oloni siinä hyvin nöyräksi.
Sitten heräsin vain huomatakseni, että minähän se olin.
Olen pohtinut tämän unen jälkeen hyvin paljon sitä, että kun oma mielemme tarjoilee näytöksen, kuka kirjoittaa vuorosanat näyttelijöille? Etenkin silloin, kun itselläni ei ole aavistustakaan mitä tapahtuu seuraavaksi.
Tiedostamaton mieli jauhaa massadatastaan valmiiksi pureskeltuja vastauksia. Olisi ehkä syytä kuunnella.
Myöskin hereillä ollessani toisinaan havahdun siihen, kuinka saan ojennettuna jonkin idean tai ajatuksen, mutta en tunne ojentajaa jota minun tulisi kiittää.Minulle saattaa tulla vahva tietämisen kokemus siitä, kuinka siinä tilanteessa olisi oikein valita ja toimia. Se on hetki jossa minulla on mahdollisuus tarttua siihen, vaikka rationaalinen ”minä” oli juuri ollut aikeissa toimia toisin.
Jokin tuossa mielen uumenissa on tietoista mieltä suurempaa ja päätösvaltaisempaa. Se herättää minussa suurta kunnioitusta.
Kyky saada tietoa ja ymmärtää asioita ilman tietoista päättelyä on hämmästyttävää.
Oma käsitykseni alitajunnasta ja intuitiosta on jalostunut ajan kuluessa enkä ole edelleenkään ihan varma, minkä kanssa olen tekemisissä. On kuitenkin riemastuttavaa, että mielessäni on taho, joka melko väkivaltaisesti ja määrätietoisesti käsikirjoittaa oman elämäni kohtauksia ja suo tietoiselle mielelleni milloin mitäkin ihmeteltävää ja kavereille kerrottavaa.
Olisipa hienoa kysellä siltä kaikkiin kiinnostaviin pikkujuttuihin vastauksia. Mutta eniten silloin, kun teen isoja päätöksiä.
Kommentit