"Kadehdimme sitä, mikä on lähellä"
Aikoinaan nuorena valokuvaajapoikana törmäsin erääseen nettisivustoon, jossa esiteltiin aivan naurettavan hyviä kuvia. Muistan tajuntani räjähtäneen.
Tyyli oli ilmiselvästi Photoshopia käyttäen surrealististen kuvien luominen. Rakastin ja ihailin niitä kuvia vilpittömästi ja aidosti - aina siihen saakka, kunnes minulle selvisi että kaiken takana oli Erik Johansson niminen ruotsalainen, minua jopa hieman nuorempi poika. Ruotsalainen? Siis tämä jätkähän oli ihan tästä läheltä ja vielä nuorempi kuin minä. Miksi minä en tällä hetkellä tee yhtä hyviä kuvia?
Muistan, kuinka sietämätöntä se oli, mutta ennen kaikkea kuinka se muutti tapaa nähdä hänen valokuvansa ja kyvykkyyden niiden taustalla.
Kun siis selvisi että tämä henkilö oli omaa viiteryhmääni, hänen kyvykkyytensä ja kehittymisensä alkoivat alleviivata omia puutteitani ja yrittämättä jättämistäni. Hänen osaamisensa osoitti oman osaamattomuuteni todeksi kiistämättömästi niin, ettei sitä voinut selittää olemattomaksi itselle edullisella tavalla. Kun ihminen on lähempänä sinua, eli täyttää useammat sen ryhmän tunnusmerkit, joihin itseäsi vertaat, hänestä tulee sinulle peili josta näet itsesi ja sen, minkälainen olet siinä kuvajaisessa.
Taitavalle ihmiselle toisen ihmisen osaaminen ja kehitys kertoo harjoittelusta. Itseä kyvykkäämpi ja edistyneempi henkilö siis osoittaa hänelle tarpeen tehdä enemmän työtä saavuttaakseen vastaavia tuloksia.
Aina lähellä oleva ihminen ei herätä kateutta, joka on hyvä oman mielenterveytemme kannalta. Kateuden taustalla ei ole toisen ihmisen myönteinen asia, vaan sen osoittama oma kielteinen asiamme. Samalla tavalla kuin myönteiset asiat, myös kielteiset ovat meissä päättelyn tuloksena siitä aineistosta, joka meillä on. Todistusaineisto määrää, me vain kirjoitamme määräykset puhtaaksi.
Ystävä, on aika kerätä uutta todistusaineistoa, mutta harkiten.
Muistan, kuinka sietämätöntä se oli, mutta ennen kaikkea kuinka se muutti tapaa nähdä hänen valokuvansa ja kyvykkyyden niiden taustalla.
”Ihailemme vilpittömimmin sitä mikä on meistä kaukana.”
— Seneca
Viiteryhmä
Ihminen vertaa itseään aina ympäristöönsä. Ne ihmiset, jotka hän mieltää auktoriteeteikseen, eli vaikuttajikseen omaan itseensä tutustumisessa ja identiteettinsä muodostamisessa, ovat hänen viiteryhmänsä kyvykkyyksien arvioinnissa. On tärkeää huomioida että aikuistuessa johtopäätökset vertailun tuloksena ovat hyvin erilaisia, eivätkä usein horjuta minäkuvaa.Kun siis selvisi että tämä henkilö oli omaa viiteryhmääni, hänen kyvykkyytensä ja kehittymisensä alkoivat alleviivata omia puutteitani ja yrittämättä jättämistäni. Hänen osaamisensa osoitti oman osaamattomuuteni todeksi kiistämättömästi niin, ettei sitä voinut selittää olemattomaksi itselle edullisella tavalla. Kun ihminen on lähempänä sinua, eli täyttää useammat sen ryhmän tunnusmerkit, joihin itseäsi vertaat, hänestä tulee sinulle peili josta näet itsesi ja sen, minkälainen olet siinä kuvajaisessa.
Taitavalle ihmiselle toisen ihmisen osaaminen ja kehitys kertoo harjoittelusta. Itseä kyvykkäämpi ja edistyneempi henkilö siis osoittaa hänelle tarpeen tehdä enemmän työtä saavuttaakseen vastaavia tuloksia.
Aina lähellä oleva ihminen ei herätä kateutta, joka on hyvä oman mielenterveytemme kannalta. Kateuden taustalla ei ole toisen ihmisen myönteinen asia, vaan sen osoittama oma kielteinen asiamme. Samalla tavalla kuin myönteiset asiat, myös kielteiset ovat meissä päättelyn tuloksena siitä aineistosta, joka meillä on. Todistusaineisto määrää, me vain kirjoitamme määräykset puhtaaksi.
Ystävä, on aika kerätä uutta todistusaineistoa, mutta harkiten.
Kommentit