Sinun surkimuskaverisi kehittyi sinua paremmaksi. Tämä on vakava tilanne.

Ihminen joka kokee, että ei ole yrittänyt, eikä uskaltanut ryhtyä toimeen ja on vielä jämähtänyt omassa kasvussaan, on usein uhan alla. Hän ei usko omiin mahdollisuuksiinsa tietyissä asioissa ja näkee ympärillään ihmisiä, jotka tekevät juuri niitä asioita.

Toisen omassa viiteryhmässä olevan ihmisen kasvu itselle arvokkaassa asiassa tavalla, mitä ei pitänyt itselle mahdollisena tekee omasta heikkoudesta kivuliasta ja keskeisesti itseä määrittävää. Toisen ihmisen edistyminen kertoo hänen mahdollisuuksistaan joita ei itsellä uskonut olevan.

Mutta kuitenkin jokainen tietää että kyse ei ole siitä, että mahdollisuuksia ei itsellä olisi

Kun näemme toisen yrittävän, joudumme etsiä selitystä sille miksi itse emme yritä. Olemme saattaneet oppia osaksi identiteettiämme tarinan, jonka mukaan asia ei ole meille mahdollista, samaan aikaan kun meissä on analyyttinen ajattelija, joka tietää sen olevan mahdollista. Yrittämättä jättäminen siis ajaa meidät näkemään itsemme henkilöinä joka ei yritä, vaikka se olisi mahdollista. Toisen onnistuminen on vaikea hyväksyä, koska se on toistuvan yrittämisen seurausta jonka tiedämme hyvin.

En usko että se on mahdollista, vaikka tiedän että se on

Tämä tekee omasta yrittämättä jättämisestään mittarin, jonka kautta arvioida itseä, joka on tuskallista. Tällöin kyvykkäämpi ihminen, joka kyseenalaistaa sinun kykysi, saa aikaan kriisin, koska kokemuksessa kyse on tuomiosta ilman mahdollisuutta parantua.

Ja näin voimme todeta, että asia on melko yksinkertainen. Meidän täytyy vain ryhtyä tekoihin. Ei tehdä tiettyjä ennalta nähtyjä tekoja, vaan ainoastaan ryhtyä. Ryhtymisen jälkeen voittamisesta tulee vaistomainen reitti.