Onko olemassa epäitsekästä tekoa?
”Sinä autoit sitä nukkavierua, laahustavaa miesparkaa, joka oli avun tarpeessa. Pysyttelit hänen luonaan, vaikka olit jo myöhässä tapaamisestasi. Kuinka hänen kasvonsa kirkastuivatkaan, kun sinä annoit omastasi hänen vuokseen. Mutta voi miten omat kasvosi olivatkaan onnelliset! Milloin olen viimeksi nähnyt sinun itkevän silkasta onnesta?”
Epäitsekkyyden mysteeri saattaa lähestyä ratkaisua, kun pohdimme mitä on itsekkyys.
Yritetäänpä esittää siihen ensimmäinen vastaus:
Itsekästä on toimia tavoitellen omaa etua toisen ihmisen kustannuksella. Siinä oma etu on toiselle ihmiselle tuotettua kärsimystä arvokkaampaa.
Tämä määritelmä siis kuvaisi itsekkyyden ominaisuutena, joka on ihmisen käsitys siitä, mikä on oman edun ja toiselle ihmiselle tuotetun kärsimyksen suhde arvoissa.
Tämä voisi olla hyvä määritelmä, mutta hyvin äkkiä tulee vastaan kiusallinen ongelma:
Ihminen, joka on ilmiselvästi itsekäs, mutta tavalla, josta ei aiheudu mitään konkreettista haittaa kenellekään. Hän ei välttämättä ahnehdi itselleen jättäen muille vähemmän, vaan jättää ehdottomasti antamatta omastaan muille varmistaen näin itselleen suurimman mahdollisen edun.
Ehkä itsekkyys ei olekaan oman edun tavoittelua toisen ihmisen kustannuksella, vaan oman edun tavoittelua laumasta irrallisena jäsenenä, eli tavalla joka ei ole suhteessa muihin lähellä oleviin ihmisiin. Näin ajattelemalla itsekkyyttä olisi sellainen oman edun tavoittelu, joka ei toteudu antamalla toisille ihmisille, vaan etsii toteutustaan suoraan itseen kohdistuvista hyödyistä tavalla, jossa muilla ihmisillä ei ole paljoa painoarvoa. Toiselle ihmiselle aiheutettu myönteinen tai kielteinen vaikutus on vähemmän merkityksellistä omaa etua tavoitellessa.
Uusi vastaus voisi olla tämä:
Itsekästä on tavoitella omaa etua antamatta arvoa muiden ihmisten kokemuksille ja tunteille.
Tässä vielä häpeilemätön yritys vastata siihen, mikä on epäitsekäs teko:
Yksi kiinnostava kysymys nousee siitä ristiriidasta, että epäitsekkäiksi mielletyt teot näyttävät saavan motiivinsa eli perustelunsa siitä, kuinka myönteisesti se vaikuttaa tekijään. Eli jos auttaa toista ihmistä ja saa siitä paljon iloa, eikö kyse ole nimenomaan oman edun tavoittelusta? Voi myös kysyä, liittyykö oman edun tavoittelu itsekkyyteen?
Kaikki ihmiset eivät elä auttaen muita, vaan sen sijaan saattavat pyrkiä maksimoimaan oman etunsa noudattaen logiikkaa, jonka mukaan antamalla vähemmän muille, jää itselle enemmän, ja enemmän itselle on parempi itsensä kannalta.
Kun kuitenkin käy niin, että ihminen auttaa toista, on siinä eräs keskeinen yhdistävä tekijä heihin jotka eivät auta muita. Molemmat toimivat lunastaakseen luotettavan palkinnon sieltä, missä se on ainakin ennen ollut, ja on toivottavasti myös tälläkin kerralla. Molemmat toimivat siis motiivinaan oma henkilökohtainen etunsa.
Oma selviytyminen, omaan elämänlaatuun vaikuttavat saavutukset, sekä omien arvojen mukaiset teot, eli itselle arvokkaiden asioiden toteuttaminen näyttävät leimaavan kaikkea toimintaa.
Myös silloin, kun uhraudutaan toisen ihmisen puolesta, toteutetaan itselle tärkeää arvoa, ehkä jopa korkeinta hyvää, joka totisesti tuottaa myönteisen kokemuksen uhrautujalle. Juuri siksi, että ihmiset tiedostamattaan tietävät tämän, on mahdollista samaistua uhritarinoiden vaikuttavaan voimaan ja heijastaa sen aiheuttama myönteinen, merkityksellinen tunne omassa mielessä.
Kaikki ihmiset eivät elä auttaen muita, vaan sen sijaan saattavat pyrkiä maksimoimaan oman etunsa noudattaen logiikkaa, jonka mukaan antamalla vähemmän muille, jää itselle enemmän, ja enemmän itselle on parempi itsensä kannalta.
Kun kuitenkin käy niin, että ihminen auttaa toista, on siinä eräs keskeinen yhdistävä tekijä heihin jotka eivät auta muita. Molemmat toimivat lunastaakseen luotettavan palkinnon sieltä, missä se on ainakin ennen ollut, ja on toivottavasti myös tälläkin kerralla. Molemmat toimivat siis motiivinaan oma henkilökohtainen etunsa.
Oma selviytyminen, omaan elämänlaatuun vaikuttavat saavutukset, sekä omien arvojen mukaiset teot, eli itselle arvokkaiden asioiden toteuttaminen näyttävät leimaavan kaikkea toimintaa.
Myös silloin, kun uhraudutaan toisen ihmisen puolesta, toteutetaan itselle tärkeää arvoa, ehkä jopa korkeinta hyvää, joka totisesti tuottaa myönteisen kokemuksen uhrautujalle. Juuri siksi, että ihmiset tiedostamattaan tietävät tämän, on mahdollista samaistua uhritarinoiden vaikuttavaan voimaan ja heijastaa sen aiheuttama myönteinen, merkityksellinen tunne omassa mielessä.
Mikä siis tekee itsekkäästä itsekkään?
Olennainen kysymys siis kuuluu, jos oman edun tavoittelu yksinään ei kerro itsekkyydestä, mitä eroa on hänellä joka auttaa ja hänellä, joka ei auta?Epäitsekkyyden mysteeri saattaa lähestyä ratkaisua, kun pohdimme mitä on itsekkyys.
Yritetäänpä esittää siihen ensimmäinen vastaus:
Itsekästä on toimia tavoitellen omaa etua toisen ihmisen kustannuksella. Siinä oma etu on toiselle ihmiselle tuotettua kärsimystä arvokkaampaa.
Tämä määritelmä siis kuvaisi itsekkyyden ominaisuutena, joka on ihmisen käsitys siitä, mikä on oman edun ja toiselle ihmiselle tuotetun kärsimyksen suhde arvoissa.
Tämä voisi olla hyvä määritelmä, mutta hyvin äkkiä tulee vastaan kiusallinen ongelma:
Ihminen, joka on ilmiselvästi itsekäs, mutta tavalla, josta ei aiheudu mitään konkreettista haittaa kenellekään. Hän ei välttämättä ahnehdi itselleen jättäen muille vähemmän, vaan jättää ehdottomasti antamatta omastaan muille varmistaen näin itselleen suurimman mahdollisen edun.
Ehkä itsekkyys ei olekaan oman edun tavoittelua toisen ihmisen kustannuksella, vaan oman edun tavoittelua laumasta irrallisena jäsenenä, eli tavalla joka ei ole suhteessa muihin lähellä oleviin ihmisiin. Näin ajattelemalla itsekkyyttä olisi sellainen oman edun tavoittelu, joka ei toteudu antamalla toisille ihmisille, vaan etsii toteutustaan suoraan itseen kohdistuvista hyödyistä tavalla, jossa muilla ihmisillä ei ole paljoa painoarvoa. Toiselle ihmiselle aiheutettu myönteinen tai kielteinen vaikutus on vähemmän merkityksellistä omaa etua tavoitellessa.
Uusi vastaus voisi olla tämä:
Itsekästä on tavoitella omaa etua antamatta arvoa muiden ihmisten kokemuksille ja tunteille.
Epäitsekäs teko
Sana ”itsekäs” ohjaa melko heikosti mihinkään silmin nähtävään tulkintaan, mutta ”itsekeskeinen” on parempi sana. Voisimme poimia siitä erään tärkeän määritelmän, joka on se, että keskeinen lähestymistapa kokemuksiin ja niiden merkityksiin on se, minkälainen vaikutus niillä on itseen, ja minkälaisia hyötyjä tai haittoja siitä itseen kohdistuu.Tässä vielä häpeilemätön yritys vastata siihen, mikä on epäitsekäs teko:
Epäitsekästä on tavoitella omaa etua muiden ihmisten palvelemisen kautta tietoisena siitä, että se tuottaa kaikista tavoiteltavimman palkinnon.
Kommentit