Näin opit kiemurtelemaan kiusallisista tilanteista

Kun keskustelussa tulee varoittamatta kiusallinen hetki, mitä sanot? Kaikki sellaiset hetket, kun totuuden paljastaminen ja sen mukaan toimiminen tuntuu vaikealta, ovat ratkaisevia hetkiä. Tässä artikkelissa esittelen riemastuttavan kikan jolla livahtaa vaivihkaa tilanteista ohitse. 

Sosiaalinen tilanne on jokaiselle ihmiselle jonkinlainen uhka siitä näkökulmasta, että mitä tapahtuu omalle asemalle laumassa, eli sosiaalisessa hierarkiassa. Vaikka on niin että koettu uhka liittyy vahvasti siihen, kuinka vahvalla pohjalla oma validaatio, eli tunnustettu jäsenyys on omassa laumassa, on olemassa myös keskeisiä primitiivisiä pelkoja jotka toimii irrationaalisesti ja voi olla läsnä missä tahansa sosiaalisissa tilanteissa.

Häpeä ja tuomituksi tuleminen perustavalla tasolla, kuten liittyen persoonaan voisivat olla eräitä tällaisia pelkoja.

Kun ei tiedä miten toimia, on kiipelissä

Pahin mahdollinen uhka on tulla tuomituksi ja suljetuksi ulos laumasta. Tällainen hallitsemattomien vaarojen todennäköisyys muuttuu yhä suuremmaksi, mitä vaikeampaa on ennustaa toista ihmistä ja tunnistaa vallitsevia käytösnormeja. Voi olla niin, että ei tunne toista ihmistä lainkaan, eikä sen vuoksi tiedä kuinka hänen kanssaan tulisi toimia silloin, kun tilanteeseen ilmaantuu ennustamaton käänne. Silloin ei tiedä mitä tämä toinen ihminen ajattelee tilanteesta ja toisesta ihmisestä, tai mitä hän aikoo seuraavaksi. Ihminen joutuu syvästi epämukavalle alueelle, kun normaali, ennustettava elämä suistuu raiteilta. Oma asema laumassa ja aseman hoitaminen karkaa hallinnasta ja joutuu reaktiiviseen tilaan.

Saatat joutua valehtelemaan, jotta tilanne ei riistäytyisi käsistä

Yksi keskeinen ja yleinen uhka sosiaalisissa tilanteissa on umpikuja, johon kuka tahansa saattaa ajautua tahattomasti, tai huolimattomuuttaan. Tämä umpikuja kuvailee sitä hetkeä, jossa totuudessa jatkaminen aiheuttaisi jollekin keskustelussa olevalle kiusallisen, uhkaavan tilanteen. Hän joutuisi vasten tahtoaan jollakin tavalla uhatuksi kunniallisena lauman jäsenenä. Selviytymisen kannalta silloin on erityisen tärkeää kyetä kiemurtelemaan tilanteesta ulos niin, että antaa ymmärtää kuin umpikujaan ei olisikaan ajauduttu.

Totuus on jotakin jonka paljastumista tulee varjella.


Tässä muutama tällainen tilanne, sekä sinulle takuuvarma työkalu kaikista niistä kiemurtelemiseen:


Kun sinulta kysytään mielipide:

Melko harmiton, mutta vaarallinen tilanne on kun sinulta kysytään mielipidettä koskien jotakin sellaista, jolla on tunnetason yhteys kysyjään, ehkä jopa kytkös hänen identiteettiinsä. Se voi olla jotakin mitä hän on ostanut pidettyään sitä niin järkevänä ja asiallisena ostoksena että on ollut mielekästä antaa omalla työllä ansaitsemaansa rahaa pois, vastineena ostoksesta. Tai se voi olla jotakin, jota hän on itse tehnyt ja näin vieläkin uhkarohkeammin sijoittanut siihen aikaansa, ehkä jopa rahaansakin sillä ajatuksella että lopputulos olisi jotakin niin korkeaa hyvää, että kaikki se vaiva ja rahasta luopuminen tulisi perustelluksi.

Ja sitten, sinun tulisi sanoa että et pidä sitä lainkaan mielekkäänä. Herranen aika sinähän inhoat sitä sydämestäsi. Ja sen sanominen ääneen olisi isku, se olisi sen ihmisen arvostelukyvyn, harkintakyvyn sekä älykkyyden kyseenalaistamista… ei, se olisi niiden kaikkien karkeaa halventamista. Se olisi niin silmin nähden törkeää, että kuka tahansa ennustettava, tavallinen ihminen todennäköisesti kokisi houkutusta valehdella häpeilemättä tuollaisessa tilanteessa. Mutta nyt minun työkaluni astuu kuvaan! Sinun ei tarvitse valehdella, ainakaan sanojen tarkan määritelmän mukaisesti. Voit yksinkertaisesti vastata kysymykseen mielipiteestäsi kuvailemalla kohdetta mielenkiintoiseksi. ”Mielenkiintoinen valinta”. Tai: ”Ai mutta tuohan on mielenkiintoinen!”.

Tämä työkalu on arvokas myös sen vuoksi että usein käytettäessä sitä yleisintä menetelmää, eli kehumista, ottaa suuren riskin siinä että kuulostaako oma äänensävy siltä, että mukamas todella pitää siitä mitä puheellaan kehuu. Ja kertooko kehonkieli samaa johdonmukaista viestiä.

Kun olet huonompi, mutta et halua myöntää sitä:

On väkivaltaisesti yksinkertaistaen kaksi erilaista tapaa suhtautua ihmisiin, jotka ovat arvokkaassa asiassa itseä parempia. Yksi ihminen saattaa pitää sitä mahdollisuutena oppia toiselta ihmiseltä katsoen hänen kykyjään toistojen tuloksina.

Toinen ihminen kohtaa tilanteen tuomitsevana ja paljastavana, jossa ”synnynnäiset kyvyt ja potentiaali” asettuvat arvioitavaksi. Ja arvio tulisi olemaan loppuelämän kannalta ratkaiseva, joka auttaa ymmärtämään miksi sellaista arviota ei halua kohdata vaan sen sijaan haluaa vältellä sitä.

Kuka tahansa saattaa joskus kokea huonommuutta, joka pohjautuu tällaiseen uskomukseen, jonka logiikan mukaan itseltä puuttuu kyvyt tai potentiaali saavuttaa toisessa ihmisessä nähtäviä kykyjä.

No, kun sitten onnettomuudekseen joutuu huonommuuden tunteen valtaan, eikä halua myöntää toisen paremmuutta, selviytyminen tilanteesta alkaa muistuttamaan eräänlaista räpiköintiä. Siinä ihminen pyrkii signaloimaan kuin tietäisi asioita, joita ei tiedä ja kuin olisi arvokkaissa asioissa tasolla, joka hänen nähdäkseen on riittävä, kunniallinen taso. Ja näin jälleen minun työkaluni astuu esiin tarjoten yksinkertaisen ja helpon keinon signaloida kuvaa haluamastaan paremmasta ihmisestä. Voit vain todeta toisen esittämiin harkittuihin ja oivaltaviin pointteihin, tai esiin nousseisiin älyllisesti haastaviin aiheisiin, että onpas mielenkiintoista. ”Tämä on kyllä mielenkiintoinen juttu”. Tämä antaa ymmärtää, kuin olisit asioiden yläpuolella, josta käsin kykenet tekemään arvion siitä, onko asia mielenkiintoinen. Mielenkiintoahan ei herää, ellei ensin ymmärrä ja hallitse keskeisiä tosiasioita ja loogista viitekehystä asian taustalta. Voit tehostaa valheellista kuvaasi itseäsi paremmasta ihmisestä esittäen kovasti mietiskeleviä ilmeitä, kuin kykenisit milloin tahansa muodostamaan jonkin nerokkaan tulkinnan tai kysymään jotakin joka haastaa tämän toisen ajattelua. Ikään kuin sinulla olisi jotakin sellaista annettavaa, jota tämä toinen ei olisi tullut ajatelleeksi kaikessa älykkyydessään.

Kun sinua ei kiinnosta vähääkään toisen valitsema keskustelunaihe:

Keskusteluihin yleisesti liittyy sellainen sosiaalinen normi, jonka mukaan vastavuoroisuus on keskeistä. Ihminen on melkein taianomaisen kyvykäs aistimaan, mikäli vastapuoli antaa keskustelulle vähemmän, kuin hänen luonteensa antaa odottaa. On myös joitakin tunnusmerkkejä, jotka universaalisti ennustavat vastapuolen haluttomuutta keskustelua kohtaan. Tämä haluttomuus ja epämukavuus vastapuolessa on todella myrkyllistä keskustelun toiselle vastapuolelle silloin, kun se paljastuu hänelle. Joillekin tämä ei muuten paljastu, vaikka se olisi esillä hänen silmiensä edessä lähes peittäen näkökentän.

On äärimmäisen vaikeaa peitellä sitä, että keskustelu, eikä sen hedelmät kiinnosta sinua vähääkään.

Olemme siis väistämättömän ongelman edessä: Kuinka kiemurrella tästä tilanteesta ulos niin, että tilanne ei etenisi tuhoon? Ratkaisu on tietysti yksinkertainen, kun käytössäsi on tarjoamani helppokäyttöinen työkalu! Nopein tapa ratkaista ongelma on siirtyä aiheesta pois, johonkin toiseen molempia kiinnostavaan aiheeseen. Voit sen toteuttaaksesi vain todeta sopivan uskottavalla äänensävyllä, että onpas mielenkiintoista ja vaihtaa aihetta. Olennaista on osoittaa, kuin olisit todella ollut kiinnostunut aiheesta. Myöskin kiireen tuntua on syytä välttää esimerkiksi jättämällä pieni tauko ennen kuin aloitat uuden aiheen.


Tähän asti olemme ihannoineet harhaanjohtamisella ja valehtelulla saavutettuja päämääriä. Nyt on kuitenkin aika olla rehellisiä.

Tuossa aikaisemmin muunmuassa annoin ymmärtää että huonommuuden tunteesta kumpuavia tunteita on järkevää ja mielekästä helpottaa korostamalla itseä, liioittelemalla omia kykyjä ja valehtelemalla. Sehän oli tietysti vitsi.

Rehellisyys on keinoista kaikista kiehtovin. Kiusalliset, jännittävät, pelottavat, sekä haastavat tilanteet ovat juuri sellaisia kuin sana antaa ymmärtää, mutta on kuitenkin niin, että eri tilanteissa meillä ei ole muita vastauksia kuin ne mitä tilanne tarjoaa ja mitä voimme sisällämme löytää totuudeksi. Siinä on kuitenkin kaikki mitä tarvitaan. Minulle tämä on yhä vain hämmästystä ja kunnioitusta herättävä arvopäämäärä; älä valehtele, pysy totuudessa ja anna sen paljastua, mikä on totuuden mukaista. Voi miten turvallisen tilan se luo olla ihminen, miten puhdistavaa se on ja miten elävöittävää. Kummallekin. Joten ystävä, pysytellään totuudessa niin olemme vapaita.

Loppuun huomio:

Artikkelissa puhuttiin synnynnäisestä kyvyistä ja potentiaalista. Parhaan itseäni viisaammilta omaksumani tiedon mukaan kyvyt eivät ole synnynnäisiä, mutta kylläkin synnynnäisten ominaisuuksien puitteissa kasvaneita ja muokattavia. Karkeasti voidaan sanoa, että mikä tahansa kyky on toistojen tulos, mutta toistot synnyttävät tulosta riippuen siitä, kuinka merkityksellinen taito on ihmisen mielessä. Ei siis ole synnynnäisiä lahjakkuuksia, on vain heitä jotka kokee kiinnostusta ja merkityksellisyyttä erilaisien asioiden oppimista kohtaan ja jotka harjoittelevat niitä asioita.


-

YouTube 

Kommentit

Ehdotettuja julkaisuja

Sananvapautta tarvitaan loukkaaviin ilmaisuihin

Miksi somessa näytetään vain parhaita hetkiä?