Rasismi. Miksi on rasismia?
”Eräässä kirjassa oli kohtaus, jossa pariskunnan kotona järjestettyjen juhlien aikana alkoi kertyä tiskiä keittiön tiskipöydälle. Vaimo oli jo aikeissa palata jälleen tiskaamaan lisättyään ensin tarjoiltavia pöytiin. Aviomies liihotti juhlavieraiden joukossa kantamatta huolta keittiöstä, koska hänellä oli oikeus siihen. Ainakin hänen mielestään. Oli siis olemassa jokin hiljaa hyväksytty epäreilu sopimus, jossa vaimolla ja miehellä oli erilaisia perustavanlaatuisia oikeuksia vasten vaimon tahtoa. No mutta, vaimo päätti siinä hetkessä sitten lopettaa tämän roolin täyttämisen, ja liittyi koston sulattamin hymyin juhlavieraiden joukkoon jättäen ne tiskit tiskaamatta. Kohtaus kuitenkin päättyi siihen, eikä esitellyt sitä riemastuttavan kiusallista tilannetta, jossa mies yrittää perustella, miksi tiskihuolto olisi ollut enemmän vaimon tehtävä kuin hänen. Siis myydä ajatus niin että se kävisi järkeen.”
Tässä artikkelissa yritetään ymmärtää se mekanismi, joka selilttää rasismia ja muuta toisten ihmisten alistamista, toiseuttamista, tai sortamista.
Tässä tarinassa viitattiin ihmisen taipumukseen laajentaa oikeuksiaan jos niitä on vapaana käyttöön otettavaksi, mutta seuraavaksi kysytään myös mikä saa vastustamaan toista ihmisryhmää ja suhtautumaan rasistisesti heihin? Nimittäin nämä liittyy molemmat rasismiin; omien etuoikeuksien epärehellinen vaaliminen, sekä muiden ihmisten väheksyminen tai toiseuttaminen.
Homman ydin on siinä, että ihminen halutaan nähdä suuremman ryhmän jäsenenä, jossa on yhdistäviä ominaisuuksia (kuten ihonväri) ja sitten häneen heijastetaan muitakin tässä ryhmässä usein esiintyviä ominaisuuksia, tai sellaisia ominaisuuksia, joista tarinat (tai stereotypiat) kertovat.
Tässä artikkelissa selitetään rasismia ja sen aiheuttajia kahden tekijän tuloksena. Ensimmäisenä on ihmisen luonnollinen taipumus nähdä ihmiset joko osana omaa laumaa, ja muukalaisina osana vierasta laumaa. Toisena tekijänä on yhteisön asenteet ja syntynyt ilmapiiri joka hyväksyy ja normalisoi erilaisia oikeuksia ja erilaista väärinkäytöstä tiettyjen ihmisryhmien välillä.
Voisi siis ehkä yksinkertaistaen sanoa, että ihminen joka näyttää tutulta ja käyttäytyy tuttujen standardien mukaan tuntuu ennustettavammalta, koska häneen vaistomaisesti heijastaa odotuksia ja malleja joita on oppinut jo ymmärtämään. Näin syntyy vaikutelma ihmisestä, joka on samalla puolella, tai ei ainakaan muodosta sellaista uhkaa joka ei ilmene suoraan.
Joten jos ei pysty ennustamaan toista ihmistä, häneen on selviytymisen kannalta usein perusteltua suhtautua lähtökohtaisesti mahdollisena uhkana, aivan kuten mihin tahansa ilmiöön, joka ei ole tuttu ja ennustettava.
Nimenomaan tästä saattaa olla kysymys rakenteellisessa rasismissa. Tai sitten ei, en välttämättä koskaan ole ymmärtänyt sitä käsitettä. Mutta siis, tässäkään kuvaamassani rasismiin kannustavassa mekanismissa rasismi ei ole asenteissa ja ilmapiirissä sinänsä, vaan teoissa jotka tulee todennäköisemmin toteutuneeksi sellaisesta kokemuksesta käsin, jossa nähdään omassa viiteryhmässä hyväksyntää ja myötämielisyyttä rasistista tekoa kohtaan.
Historiassa on syntynyt tilanne, jossa monien tilanteen syntyyn vaikuttaneiden asioiden johdosta ilmaantui mahdollisuus käyttää valtaa toisiin ihmisiin. Yksi keskeinen tekijä vallankäyttäjien järjestäytymisessä ja sorrettujen muodostumisessa on ollut tässä tapauksessa arvatenkin ihonväri, eli ihmisen keskeinen ulkoinen ominaispiirre. Se miltä ihminen näyttää on (valitettavasti) yksi helpoimmista ja vaistomaisimmista tavoista nähdä ”muukalaisia” ja jakaa ihmisiä perustavanlaatuisiin ryhmiin.
Tässä meidän kysymyksessä siis valkoinen ihonväri on varmasti se keskeisin piirre, joka yhdistää näitä joilla on ollut valta. Vaikka en tiedä enkä yritäkään tässä tietää miksi valkoisten sorto mustia kohtaan syntyi, niin se mitä tällä selittämiselläni väitän on, että ilman riittävän suuria eroja ihonvärissä ihmisryhmien välillä, eli sitä ulkonäöllistä perustetta katsoa että ryhmät jakautuvat eri rotuihin (tai ihan vain perustavanlaatuisesti erilaisiin ihmisiin) niin vastaavaa asetelmaa sortajista ja sorretuista ei olisi voinut syntyä.
Valkoinen ihonväri on siis vain piirre joka on riittävän ilmeinen ja konkreettinen, jotta se voi synnyttää ryhmäidentiteetin ja sitä kautta yhteisen sopimuksen vallankäytöstä toista ryhmää kohtaan. Tämä yhteinen sopimus, eli rasistisen toiminnan siunaaminen ja jopa tavoittelu ryhmän sisällä on tärkein lähtökohta, jotta valta suhteessa toiseen ryhmään voi syntyä.
Ei voida kuitenkaan olettaa, että yksilö jolla on valkoinen ihonväri, käyttäytyisi tavalla, jolla ovat käyttäytyneet ihmiset joilla myös oli valkoinen ihonväri. Sen sijaan oletus mikä on perusteltu on se, että tämä valkoihoinen ihminen muiden valkoihoisten seurassa mieltää itsensä tummaihoista ihmistä todennäköisemmin perustavalla tasolla valkoisten ryhmään kuuluvaksi, jonka seurauksena voi korostuneella riskillä omaksua toimintamalleja sen ryhmäidentiteetin ominaisuudessa, eli toimia rasistisesti muiden valkoisten siunauksella.
Valkoinen voi siis käyttää etuoikeuksiaan ja valtaansa vain jos muut valkoiset ovat asenteissaan ja ajattelutavoissaan mukana siinä sopimuksessa, joka tunnustaa vallan ja oikeudet.
Se synti minkä yksittäiselle valkoiselle, vaikkapa miehelle on mahdollista langettaa, on se että koska hänelle suodaan muiden valkoisten toimesta heidän tukensa oman ryhmänsä jäsenenä toimia rasistisesti, hän ei välttämättä tiedosta tätä terveen oikeudentajun vastaista asetelmaa, ja tulee käyttäneeksi yhteisöä hyväksi epäoikeudenmukaisen käytöksen mahdollistamisessa.
Toinen synti on tietysti antautuminen vaistonvaraiselle muukalaisvihalle tuomitsemalla muukalainen liian aikaisin joko pahaksi tai vähäarvoiseksi, joka on tietysti törkeää.
Vaikka rasismi, tai oikeastaan epäluuloinen suhtautuminen itsestä erilaisiin ihmisiin on usein ymmärrettävää, se ei koskaan ole hyväksyttävää ilman syytä, eli ilman että epäluulon kohde ikiomilla teoillaan sen ansaitsee.
Tässä artikkelissa yritetään ymmärtää se mekanismi, joka selilttää rasismia ja muuta toisten ihmisten alistamista, toiseuttamista, tai sortamista.
Toisten alistaminen tai toiseuttaminen on oman edun tavoittelun väline
Kuten tuossa alussa olleessa pikku kertomuksessa, niin ihmisellä voi olla sellainen kokemus, että oman viiteryhmän (kuten miehet, tai valkoiset) oikeudet ylittävät toisen ihmisryhmän oikeudet, mutta kuka nämä oikeudet oikein antaa?Tässä tarinassa viitattiin ihmisen taipumukseen laajentaa oikeuksiaan jos niitä on vapaana käyttöön otettavaksi, mutta seuraavaksi kysytään myös mikä saa vastustamaan toista ihmisryhmää ja suhtautumaan rasistisesti heihin? Nimittäin nämä liittyy molemmat rasismiin; omien etuoikeuksien epärehellinen vaaliminen, sekä muiden ihmisten väheksyminen tai toiseuttaminen.
Homman ydin on siinä, että ihminen halutaan nähdä suuremman ryhmän jäsenenä, jossa on yhdistäviä ominaisuuksia (kuten ihonväri) ja sitten häneen heijastetaan muitakin tässä ryhmässä usein esiintyviä ominaisuuksia, tai sellaisia ominaisuuksia, joista tarinat (tai stereotypiat) kertovat.
Tässä artikkelissa selitetään rasismia ja sen aiheuttajia kahden tekijän tuloksena. Ensimmäisenä on ihmisen luonnollinen taipumus nähdä ihmiset joko osana omaa laumaa, ja muukalaisina osana vierasta laumaa. Toisena tekijänä on yhteisön asenteet ja syntynyt ilmapiiri joka hyväksyy ja normalisoi erilaisia oikeuksia ja erilaista väärinkäytöstä tiettyjen ihmisryhmien välillä.
Väite 1: Muukalaisiksi koetut ovat uhka, koska heitä ei voi ennustaa
Ihminen kokee uhkaa ja sosiaalista epämukavuutta, mikäli ei kykene ennustamaan toista ihmistä. Jokainen tuntee parhaiten itsensä ja sen kulttuurisen normiston, jonka on itse omaksunut. Olemme myös liittäneet valtavasti merkityssisältöä ja tulkintaa helpottavia olettamuksia itsemme kaltaisten ihmisten ulkonäöllisiin piirteisiin ja muutoksiin, persoonaan, sekä erilaiseen käytökseen. Tämä johtaa väistämättä siihen, että mitä erilaisempi ihminen on verrattuna itseen, sitä vaikeampi hänen reaktioitaan, ajatteluaan ja muita signaalejaan on tulkita ja ennustaa. Samalla vaikeutuu myös kyky samaistua häneen, ymmärtää häntä ja sitä kautta suhtautua empaattisesti häntä kohtaan. Lienee ihan yleisesti havaittu ilmiö, että pidämme viehättävinä heitä, jotka ovat kanssamme samaa mieltä ja sympaattisina heitä jotka ovat itsemme kaltaisia.Voisi siis ehkä yksinkertaistaen sanoa, että ihminen joka näyttää tutulta ja käyttäytyy tuttujen standardien mukaan tuntuu ennustettavammalta, koska häneen vaistomaisesti heijastaa odotuksia ja malleja joita on oppinut jo ymmärtämään. Näin syntyy vaikutelma ihmisestä, joka on samalla puolella, tai ei ainakaan muodosta sellaista uhkaa joka ei ilmene suoraan.
Joten jos ei pysty ennustamaan toista ihmistä, häneen on selviytymisen kannalta usein perusteltua suhtautua lähtökohtaisesti mahdollisena uhkana, aivan kuten mihin tahansa ilmiöön, joka ei ole tuttu ja ennustettava.
Väite 2: Ihminen on taipuvaisempi rasistisiin tekoihin, jos yhteisön asenteet hyväksyvät tai jopa odottavat sitä
Ihminen on taipuvainen omaksumaan itselleen yhteisön asenteiden ja sen kulttuurin tarjoamia etuoikeuksia jos niitä on tarjolla, ja näkemään itsensä sekä muut viiteryhmien kautta. Eli käyttämään vaistomaisesti hyväkseen ilmapiiriä, joka suhtautuu eri tavalla eri ihmisryhmien kohteluun ja jossa itse kuuluu etuoikeutettuun ryhmään. Tällaiset etuoikeudet eivät kestä tarkastelua koska niitä ei voi perustella hyvillä argumenteilla, vaan ne ovat vain perittyjä mahdollisuuksia, jotka ovat yhteisön asenteissa ja kulttuurissa säilyneitä, niiden ylläpitämiä.Nimenomaan tästä saattaa olla kysymys rakenteellisessa rasismissa. Tai sitten ei, en välttämättä koskaan ole ymmärtänyt sitä käsitettä. Mutta siis, tässäkään kuvaamassani rasismiin kannustavassa mekanismissa rasismi ei ole asenteissa ja ilmapiirissä sinänsä, vaan teoissa jotka tulee todennäköisemmin toteutuneeksi sellaisesta kokemuksesta käsin, jossa nähdään omassa viiteryhmässä hyväksyntää ja myötämielisyyttä rasistista tekoa kohtaan.
Miten valkoisista tuli vallanpitäjä ja mustista sorrettuja?
En tiedä, mutta tässä esittelen oman loogisen ajatusketjuni joka on yksinkertaistava, mutta olen yksinkertqainen ihminen:Historiassa on syntynyt tilanne, jossa monien tilanteen syntyyn vaikuttaneiden asioiden johdosta ilmaantui mahdollisuus käyttää valtaa toisiin ihmisiin. Yksi keskeinen tekijä vallankäyttäjien järjestäytymisessä ja sorrettujen muodostumisessa on ollut tässä tapauksessa arvatenkin ihonväri, eli ihmisen keskeinen ulkoinen ominaispiirre. Se miltä ihminen näyttää on (valitettavasti) yksi helpoimmista ja vaistomaisimmista tavoista nähdä ”muukalaisia” ja jakaa ihmisiä perustavanlaatuisiin ryhmiin.
Tässä meidän kysymyksessä siis valkoinen ihonväri on varmasti se keskeisin piirre, joka yhdistää näitä joilla on ollut valta. Vaikka en tiedä enkä yritäkään tässä tietää miksi valkoisten sorto mustia kohtaan syntyi, niin se mitä tällä selittämiselläni väitän on, että ilman riittävän suuria eroja ihonvärissä ihmisryhmien välillä, eli sitä ulkonäöllistä perustetta katsoa että ryhmät jakautuvat eri rotuihin (tai ihan vain perustavanlaatuisesti erilaisiin ihmisiin) niin vastaavaa asetelmaa sortajista ja sorretuista ei olisi voinut syntyä.
Valkoinen ihonväri on siis vain piirre joka on riittävän ilmeinen ja konkreettinen, jotta se voi synnyttää ryhmäidentiteetin ja sitä kautta yhteisen sopimuksen vallankäytöstä toista ryhmää kohtaan. Tämä yhteinen sopimus, eli rasistisen toiminnan siunaaminen ja jopa tavoittelu ryhmän sisällä on tärkein lähtökohta, jotta valta suhteessa toiseen ryhmään voi syntyä.
Ei voida kuitenkaan olettaa, että yksilö jolla on valkoinen ihonväri, käyttäytyisi tavalla, jolla ovat käyttäytyneet ihmiset joilla myös oli valkoinen ihonväri. Sen sijaan oletus mikä on perusteltu on se, että tämä valkoihoinen ihminen muiden valkoihoisten seurassa mieltää itsensä tummaihoista ihmistä todennäköisemmin perustavalla tasolla valkoisten ryhmään kuuluvaksi, jonka seurauksena voi korostuneella riskillä omaksua toimintamalleja sen ryhmäidentiteetin ominaisuudessa, eli toimia rasistisesti muiden valkoisten siunauksella.
Miten tällainen valta voisi olla edelleen voimassa?
Valta syntyy vain annettuna, eli mikäli yksinvaltiasta ei tottele kukaan vallanpitäjistä eikä kansalaisista, vallan mielikuvitukseen perustunut olemus paljastuu ja valta lakkaa olemasta, simsala pim. Diktatuureissa on kuitenkin tehty erittäin vaikeaksi lakata järjestäytyneesti tottelemasta - ja järjestäytyminen muutenkin on tehty lähes mahdottomaksi.Valkoinen voi siis käyttää etuoikeuksiaan ja valtaansa vain jos muut valkoiset ovat asenteissaan ja ajattelutavoissaan mukana siinä sopimuksessa, joka tunnustaa vallan ja oikeudet.
Se synti minkä yksittäiselle valkoiselle, vaikkapa miehelle on mahdollista langettaa, on se että koska hänelle suodaan muiden valkoisten toimesta heidän tukensa oman ryhmänsä jäsenenä toimia rasistisesti, hän ei välttämättä tiedosta tätä terveen oikeudentajun vastaista asetelmaa, ja tulee käyttäneeksi yhteisöä hyväksi epäoikeudenmukaisen käytöksen mahdollistamisessa.
Toinen synti on tietysti antautuminen vaistonvaraiselle muukalaisvihalle tuomitsemalla muukalainen liian aikaisin joko pahaksi tai vähäarvoiseksi, joka on tietysti törkeää.
Vaikka rasismi, tai oikeastaan epäluuloinen suhtautuminen itsestä erilaisiin ihmisiin on usein ymmärrettävää, se ei koskaan ole hyväksyttävää ilman syytä, eli ilman että epäluulon kohde ikiomilla teoillaan sen ansaitsee.
Kommentit