Miksi vääryyksistä pitää rangaista?
”Edessäni seisoo joku, joka haluaa ottaa minun rahani. Ottamalla ne hänellä on enemmän voitettavaa kuin hävittävää. Jos nyt nostan hänen kasvojensa eteen omia rahojani, mitä tapahtuu seuraavaksi ja kuka on syyllinen?
Vaikka rahani juuri äsken varastanut henkilö on säännön rikkoja ja siitä vastuullinen, onnettomuus kuitenkin tapahtui vain siinä, että hänen mielessään pääsi syntymään arvio jossa hän katsoi että on enemmän voitettavaa ottamalla minun rahani. Joten olisiko jotakin olemassa, joka voisi kääntää tuon arvion toisenlaiseksi, tai jättää sen syntymättä ensinkään?”
Tässä artikkelissa ratkaistaan rangaistuksen idea. Ajatellaan siis se loppuun asti, että miksi väärinteoista tulee rangaista.
Rankaisemisen ja kaiken vääryyteen reagoimisen idea on siis hyvin keskeisesti olla sellainen muuttuja aivojen algoritmeille ja vaikka sitten ilmankin vapaata tahtoa raksuttaville impulsseille aivoissa, että niiden laskiessa valintojaan ja punnitessa tekojaan ja niiden kannattavuutta, siinä yhtälössä olisi rangaistuksen muodot mukana. Ja laskutoimitus on silloin erin näköinen kuin ilman rangaistuksia. Voisi kiteyttää että jopa ilman vapaata tahtoakin vastuu on olemassa ikään kuin informaationa, joka tuottaa uudenlaisia seurauksia, uudenlaista aikomusta, eli toteutunutta tavoittelua. Eli suomeksi uudenlaista tahtoa.
Eli vaikka aina ei ole perusteltua estää ihmisiä toimimasta kuten tahtoo, niin usein voi olla perusteltua ilmaista reaktionsa teosta. Eli osoittaa, että ei hyväksy tekoa jos todella ei sitä hyväksy. Näin siitä tulee ikään kuin palaute, josta hän voi oppia osana yhteisöä, sillä osana yhteisöä hän varmaankin on myös jatkossakin.
Joten voisi ehkä sanoa että kun rikoksia tapahtuu ongelma on olosuhteissa, mutta rankaisemisen ja jalostustyön kohde on se tekijä. Eli hän on suomeksi sanottuna vastuullinen.
Mutta kaikista tärkeintä elämässä tähän kaikkeen liittyen on se, että olisimme totuudessa rakastettuja. Että saisimme ympärillä olevilta ihmisiltä rakkautta omaa ihmisyyttämme kohtaan, rakkautta joka tahtoo meille hyvää, tahtoo niin paljon hyvää että ei lainkaan hyväksy tekojamme jotka ovat pahasta, vaan tahtovat tekoja jotka ovat hyvästä. Ja sitä me tarvitsemme, juuri se on kaikista tärkeintä, että meidän vääriä tekojamme ei hyväksyttäisi mutta että olisimme rakastettuja ihmisinä niin aidosti, että saisimme katuvina anteeksi. Sillä se joka on saanut paljon anteeksi, rakastaa paljon.
Vaikka rahani juuri äsken varastanut henkilö on säännön rikkoja ja siitä vastuullinen, onnettomuus kuitenkin tapahtui vain siinä, että hänen mielessään pääsi syntymään arvio jossa hän katsoi että on enemmän voitettavaa ottamalla minun rahani. Joten olisiko jotakin olemassa, joka voisi kääntää tuon arvion toisenlaiseksi, tai jättää sen syntymättä ensinkään?”
Tässä artikkelissa ratkaistaan rangaistuksen idea. Ajatellaan siis se loppuun asti, että miksi väärinteoista tulee rangaista.
Miksi rangaistus on tärkeä ja miksi sitä tarvitaan?
Jos rangaistuksen ainut idea olisi sovittaa moraaliton tai sääntöjen vastainen teko kostamalla se, silloin rangaistuksen mielekkyys olisi hyvin kyseenalainen koska se ei pyrkisi mihinkään järkevään lopputulokseen. Varsinkin ilman vapaata tahtoa tai täyttä ymmärrystä tehdyt teot olisi hyödytöntä kostaa ihan vain kostamisen ilosta. Joten ajatellaanpas ihan oikeasti ja kunnolla, miksi rankaiseminen on tärkeää ja hyödyllistä:- Yksi syy on se, että se antaa teolle hinnan, jonka seurauksena ilmenee ennaltaehkäisevällä vaikutuksella vähemmän niitä tekoja ihmisten puntaroidessa tekoa ja teon toteuttamisen lupaamia voittoja.
- Ja toisena syynä rankaisemiselle on se, että rangaistuksen kärsiminen ikään kuin jalostaa ihmisen arviointikykyä jatkossa sen suhteen miten paljon voitettavaa ja hävittävää teolla näkee olevan. Nämä ei siis liity suoraan moraaliin, vaan yhteiskuntakelpoisuuteen.
- Mutta on myös kolmas syy, joka on sosiaalinen. Jos yhteiskunnassa meidän mielestämme murha on väärin, siitä pitää antaa sen mukainen rangaistus, että meidän käsitys oikeudenmukaisuudesta tuon rangaistuksen muodossa täyttyy ja yhteiskunta pysyy vakaana ja luottavaisena oikeuslaitosta kohtaan.
Rankaisemisen ja kaiken vääryyteen reagoimisen idea on siis hyvin keskeisesti olla sellainen muuttuja aivojen algoritmeille ja vaikka sitten ilmankin vapaata tahtoa raksuttaville impulsseille aivoissa, että niiden laskiessa valintojaan ja punnitessa tekojaan ja niiden kannattavuutta, siinä yhtälössä olisi rangaistuksen muodot mukana. Ja laskutoimitus on silloin erin näköinen kuin ilman rangaistuksia. Voisi kiteyttää että jopa ilman vapaata tahtoakin vastuu on olemassa ikään kuin informaationa, joka tuottaa uudenlaisia seurauksia, uudenlaista aikomusta, eli toteutunutta tavoittelua. Eli suomeksi uudenlaista tahtoa.
No mutta kenen sitten tulee rangaista? Onko oikein puuttua ihmisten tekoihin jotka ei kosketa omaa elämääni?
Puhutaan tästä toisten elämään puuttumisesta hieman lisää jossakin toisessa jaksossa, mutta rangaistukseen liittyen tämän voisi ajatella niin että aina kun ihmisen toiminta vaikuttaa muihin ihmisiin millään tavalla missään ajassa, hänen tekonsa tulisi saada palautetta sen mukaan minkälaisen seurauksen tai vaikutuksen se todellisuudessa herättää muissa ihmisissä. Eli ei ole aina välttämättä oikein tai perusteltua puuttua toisen ihmisen vapauteen tehdä väärin ja valita haluamallaan tavalla, mutta mikäli siitä on suoraa tai epäsuoraa vahinkoa, tai edeas uhkaa muille ihmisille, silloin tekijän tulisi saada tietää millä tavalla hänen tekonsa tuomitaan yhteisössä. Hänen tulisi saada siis nuhteet ja sosiaalinen tuomio. Tämä on perusteltua siksi, että se on ainut tapa ihmiselle oppia kasvamaan osaksi yhteisöä, oppia säätelemään käytöstään suhteessa muihin ihmisiin.Eli vaikka aina ei ole perusteltua estää ihmisiä toimimasta kuten tahtoo, niin usein voi olla perusteltua ilmaista reaktionsa teosta. Eli osoittaa, että ei hyväksy tekoa jos todella ei sitä hyväksy. Näin siitä tulee ikään kuin palaute, josta hän voi oppia osana yhteisöä, sillä osana yhteisöä hän varmaankin on myös jatkossakin.
Kun joku tekee rikoksen, kenen vastuulla se on? Missä on ongelma?
Jos tavoite on, että vaikkapa varastelu, tai mikä tahansa muu typerä rikollinen käytös loppuu, täytyy selvittää minkälaisten olosuhteiden puitteissa varastellaan. Mitä sellaista tekijä näkee tarjottimella, joka vaikuttaa teon lupaamaan mahdollisuuteen saada siitä voitettavaa, ja mitä sellaista on joka uhkaa? Kun asia on selvinnyt, yhtälöstä poistetaan rikolliseen tekoon ohjaavat olosuhteet sen sijaan, että vaaditaan että niissä olosuhterissa syntyisi jatkossa toisenlaista käytöstä. Yhtälöön myöskin lisätään haluttuun toimintaan kannustavia tekijöitä kuten sopivat rangaistukset.Joten voisi ehkä sanoa että kun rikoksia tapahtuu ongelma on olosuhteissa, mutta rankaisemisen ja jalostustyön kohde on se tekijä. Eli hän on suomeksi sanottuna vastuullinen.
Lopuksi
Lopuksi haluan sanoa, että vääryyksistä ja rikoksista rankaisemisen yksi ehkä keskeisin idea on olla hintalappu teoille, joita ei yhteiskunnassa tai vaikka perheessä hyväksytä. Ja hintalapun idea on tehdä teoista vähemmän oman edun mukaisia heille, joilla on taipumusta ajaa etujaan näiden tekojen avulla.Mutta kaikista tärkeintä elämässä tähän kaikkeen liittyen on se, että olisimme totuudessa rakastettuja. Että saisimme ympärillä olevilta ihmisiltä rakkautta omaa ihmisyyttämme kohtaan, rakkautta joka tahtoo meille hyvää, tahtoo niin paljon hyvää että ei lainkaan hyväksy tekojamme jotka ovat pahasta, vaan tahtovat tekoja jotka ovat hyvästä. Ja sitä me tarvitsemme, juuri se on kaikista tärkeintä, että meidän vääriä tekojamme ei hyväksyttäisi mutta että olisimme rakastettuja ihmisinä niin aidosti, että saisimme katuvina anteeksi. Sillä se joka on saanut paljon anteeksi, rakastaa paljon.
-
Kommentit