Mitä on vapaus?
”Tahdoin vapaaksi. Joten irtisanouduin velvollisuuksistani, ravistelin pallon jalastani ja juoksin kukkaniitylle. Pakenin kaikkea joka oli rajoittanut minua viskellessäni samalla käsistäni kaikki työt ja tehtävät olkani ylitse. Siellä juostessani vapaana julistamaan uuden kotini olevan siirretty nyt mukavuusalueelle, vapaana toteuttamaan kaikki haluni, minusta tuli orja.”
Tässä artikkelissa ihmetellään miksi se mielihalujen toteuttaminen ja omaan elämäänsä osallistumatta jättäminen ei teekään vapaaksi? Ja yritetään löytää todellinen vapaus.
Kaipuu vapauteen, eli kokemus rajoituksista ja vangitsevuudesta voi siis ilmetä hätänä päästä ulos vastenmielisestä elämästään tai tilanteestaan, jossa ei saa toteuttaa haluamiaan asioita.
Siksi keskeinen kysymys on, mistä nämä halut nousevat ja minkälaisia arvoja ne edustavat? Eli onko ihminen oikeastaan halujensa orja eikä ulkoiset rajoitukset estä todellista vapautta, vaan nimenomaan nämä halut? Ja tuottaako niiden haluamiensa asioiden tavoittelu edes vapauden kokemuksen tai mielenrauhan ja tyytyväisyyden?
Esim buddhalainen ajatus kärsimyksestä on, että se pohjautuu haluun ja kiinnittymiseen, ja siihen kuinka halu jää toteutumatta. Eli voisi sanoa että vapaus tyytymättömyyteen johtavista haluista, tai toisaalta vapaus rajoituksista totuttaa haluamiaan asioita ovat kaksi vapauden näkökulmaa. Joten mistä vapautumista voi lähteä etsimään?
Vapaa ihminen, joka ei osallistu omaan elämäänsä kohtaamalla se rohkeasti sellaisenaan pyrkien oikeaan on ulkoisesti ohjattu ihminen, eikä vapaa luomaan oman polkunsa. Eli jos seuraa halujaan ja impulssejaan, sekä välttelee pelkojaan ja on tunteiden ohjailtavissa, silloin on itse vähemmän se joka rajoittaa elämäänsä eli ei hallitse sisäisesti itseään. Hän ei siis kykene valitsemaan ilman ulkoisten tekijöiden ohjaavaa vaikutusta, hän ei ole vapaa.
Mitä enemmän hän siis on impulssien ja tunteiden ohjailema, sitä kauemmaksi hän etääntyy omista syvemmistä arvoistaan ja mahdollisuudesta kokea elävänsä omaa elämäänsä. Kokea siis ohjaavansa itse elämäänsä merkitykselliseen suuntaan ja että hänellä on itsellään kyky siihen.
Vapaa voi olla vain jos ilman ulkoisia rajoituksia tai ilman niiden hallitsevaa vaikutusta pystyy osallistumaan elämäänsä ja toimimaan hyvien ja oikeiden asioiden eteen. Eli se että irrottautuu ulkoisista vaatimuksista ja rajoituksista ei tarkoita vapautta.
Kysymys on siitä, pakottaako yhteiskunta ja muiden ihmisten vaatimukset valintoja ja malleja joiden mukaan toimia vasten tahtoaan, vai rajoittaako ihminen itse valintojensa vapautta tarkoituksenaan ja tahtonaan toimia hyvin saamissaan olosuhteissa.
Filosofi Jean-Jacques Rousseau kirjoittaa kuinka ”ihminen syntyy vapaaksi, mutta yhteiskunta sitoo hänet kahleisiin.” Eli siis yhteiskunta saattaa vaikuttaa niin että se pakottaa keinotekoisia malleja ihmisen elämään sen sijaan, että hän valitsisi itse omaehtoisesti ja oppisi kokemuksen kautta itsenäiseksi ihmiseksi joka tahtoo palvella yhteiskuntaa omasta vapaasta tahdostaan.
Säännöt ovat tärkeitä jotta voimme tehdä yhteistyötä, ennustaa toisiamme ja olla tehokkaasti osana jotakin itseä suurempaa.
Noniin, eli miten ihminen siis voi olla todellisesti vapaa?
Toinen tekijä kahdesta on riittävä määrä valinnan mahdollisuuksia, eikä esim raha tai terveys estä toteuttamasta itselle merkityksellisiä tavoitteita. Eli ihminen ei pelkästään ole vapaa pakosta valita vasten tahtoaan, vaan hänelle myös tarjoutuu mahdollisuus valita kuten tuntee oikeaksi, sekä oikeus käyttää tämä mahdollisuus.
Itsen ohjaaman elämän vaihtoehto on aina jonkin muun ohjaama elämä, kuten impulssit tai ulkoiset odotukset ja mallit. Jos toimii impulssien vietävänä, kuten pelkojen tai halujen, silloin ei ole samaan aikaan vapaa valitsemaan muiden arvojen mukaisesti, eli luomaan elämäänsä syvän viisauden ja todellisten arvojensa mukaan.
Osallistumalla elämäänsä ja olemalla aktiivinen toimija toimien oikeiden asioiden parissa synnyttää luottamuksen siihen että kykenee kohtaamaan elämän totuudenmukaisesti, sellaisenaan. Ja että itse vie elämäänsä oikeaan suuntaan sen sijaan että jättäisi yrittämättä ja uskoisi olevansa uhri. Silloin pelko ja uhat vähenevät, koska niiden voima ja rajoittamisen valta on nimenomaan siinä, että ei kykene kohtaamaan niitä. Joten jäljelle jää voimakas luontainen halu tehdä oikeita asioita ja kokemus oikeudesta ja vapaudesta toimia niiden mukaisesti.
Kun minulla on sisäinen hallinta ja vapaus (toimin hyveen kuten rohkeuden mukaan, sekä teen oikeita asioita aktiivisena toimijana niin siitä seuraa myös mielenrauha, eli varmuus että teki mitä kykeni, teki parhaansa. Silloin on luontaista hyväksyä itsensä ja tapahtumat, eli totuuden.
Vapaus ei ole vain ulkoisten rajojen puutetta, se on ehkä kaikista keskeisimmin sisäistä hallintaa. Eli sen sijaan että olisi ns vaikutteiden ohjaama tai vietävissä niin onkin itse se joka vie ja ohjaa. Eli mikään muu, kuin oma ymmärrys siitä mikä on oikein ja viisasta ei ohjaa omia valintoja. Se tarkoittaa vapautta, se on impulssien, halujen ja muiden tunteiden mukaisista teoista kieltäytymistä. Eli se on omaehtoisuutta ulkoisista tekijöistä huolimatta.
Voisi sanoa että sisäinen vapaus on vapautta juuri siksi, että se on vapautta toimia oikein ja luoda omaa elämäänsä erityisesti silloin kun ulkoiset tekijät vastustaa sitä ja houkuttelee eroon niistä syvistä arvoista. Eli se on vapautta ulkoisten vaikutteiden harhauttavuudesta. Sisäisesti vapaa ihminen on aktiivinen toimija / oman elämän pelin osapuoli / luo omaa elämäänsä / hallitsee omaa elämäänsä.
Tässä artikkelissa ihmetellään miksi se mielihalujen toteuttaminen ja omaan elämäänsä osallistumatta jättäminen ei teekään vapaaksi? Ja yritetään löytää todellinen vapaus.
Kun kaipaa vapautta, mitä silloin kaipaa?
Ihmisellä saattaa olla mitkä tahansa arvot omaksuttu mieleen, kuten henkilökohtainen vauraus, lasten kasvatus, TikTok viihde, tai vaikka matkustaminen. Kaipuu vapauteen herää silloin, jos muut ihmiset tai ympäristön tekijät estävät tai vaikeuttavat näiden itselle tärkeiden arvojen toteuttamista ja tavoittelua.Kaipuu vapauteen, eli kokemus rajoituksista ja vangitsevuudesta voi siis ilmetä hätänä päästä ulos vastenmielisestä elämästään tai tilanteestaan, jossa ei saa toteuttaa haluamiaan asioita.
Siksi keskeinen kysymys on, mistä nämä halut nousevat ja minkälaisia arvoja ne edustavat? Eli onko ihminen oikeastaan halujensa orja eikä ulkoiset rajoitukset estä todellista vapautta, vaan nimenomaan nämä halut? Ja tuottaako niiden haluamiensa asioiden tavoittelu edes vapauden kokemuksen tai mielenrauhan ja tyytyväisyyden?
Esim buddhalainen ajatus kärsimyksestä on, että se pohjautuu haluun ja kiinnittymiseen, ja siihen kuinka halu jää toteutumatta. Eli voisi sanoa että vapaus tyytymättömyyteen johtavista haluista, tai toisaalta vapaus rajoituksista totuttaa haluamiaan asioita ovat kaksi vapauden näkökulmaa. Joten mistä vapautumista voi lähteä etsimään?
Jos on vapaa vain jotta voi toteuttaa halujaan ja irroittautua vastuista ja velvollisuuksista, on orja
"Ken luulee olevansa vapaa vain siksi, että voi toteuttaa kaikki mielihalunsa, on orja." - (Platon?) Stoalainen filosofia
Vapaa ihminen, joka ei osallistu omaan elämäänsä kohtaamalla se rohkeasti sellaisenaan pyrkien oikeaan on ulkoisesti ohjattu ihminen, eikä vapaa luomaan oman polkunsa. Eli jos seuraa halujaan ja impulssejaan, sekä välttelee pelkojaan ja on tunteiden ohjailtavissa, silloin on itse vähemmän se joka rajoittaa elämäänsä eli ei hallitse sisäisesti itseään. Hän ei siis kykene valitsemaan ilman ulkoisten tekijöiden ohjaavaa vaikutusta, hän ei ole vapaa.
Mitä enemmän hän siis on impulssien ja tunteiden ohjailema, sitä kauemmaksi hän etääntyy omista syvemmistä arvoistaan ja mahdollisuudesta kokea elävänsä omaa elämäänsä. Kokea siis ohjaavansa itse elämäänsä merkitykselliseen suuntaan ja että hänellä on itsellään kyky siihen.
Vapaa voi olla vain jos ilman ulkoisia rajoituksia tai ilman niiden hallitsevaa vaikutusta pystyy osallistumaan elämäänsä ja toimimaan hyvien ja oikeiden asioiden eteen. Eli se että irrottautuu ulkoisista vaatimuksista ja rajoituksista ei tarkoita vapautta.
Sääntöjen ja lakien ja rajoitusten noudattaminen ei aina estä vapautta.
Ulkoiset rajoitukset kuten säännöt tai mitkä tahansa rajoitukset jotka pyrkivät pakottamaan, ovat lopulta ihmiselle vain ikään kuin olosuhde, jonka puitteissa on mahdollista omaksua tahto toimia tilanteensa parhaaksi totuuden tunnustuksesta käsin. Eli asiat joihin ei itse voi vaikuttaa on aina niitä asioita joiden hyväksyminen totuuden nimissä on ehdottoman tärkeää jotta voi tulla vapaaksi.Kysymys on siitä, pakottaako yhteiskunta ja muiden ihmisten vaatimukset valintoja ja malleja joiden mukaan toimia vasten tahtoaan, vai rajoittaako ihminen itse valintojensa vapautta tarkoituksenaan ja tahtonaan toimia hyvin saamissaan olosuhteissa.
Filosofi Jean-Jacques Rousseau kirjoittaa kuinka ”ihminen syntyy vapaaksi, mutta yhteiskunta sitoo hänet kahleisiin.” Eli siis yhteiskunta saattaa vaikuttaa niin että se pakottaa keinotekoisia malleja ihmisen elämään sen sijaan, että hän valitsisi itse omaehtoisesti ja oppisi kokemuksen kautta itsenäiseksi ihmiseksi joka tahtoo palvella yhteiskuntaa omasta vapaasta tahdostaan.
Säännöt ovat tärkeitä jotta voimme tehdä yhteistyötä, ennustaa toisiamme ja olla tehokkaasti osana jotakin itseä suurempaa.
Noniin, eli miten ihminen siis voi olla todellisesti vapaa?
Ulkoinen vapaus
Ulkoinen vapaus tarkoittaa, että mikään ulkoinen asia tai ihminen ei pakota toimimaan ja valitsemaan vasten tahtoa. Eli ulkoisessa vapaudessa on tärkeintä kokemus siitä, että on omaehtoisesti valinnut toimia juuri niin, kuin toimii. Se on siis sitä että myös palvellessaan muita, hoitaessaan velvollisuuksinaan pitämiään asioita tai vaikka noudattaessaan lakia, joka kerta tekee sen omista arvoistaan ja omasta päätöksestään käsin, itsenäisenä ihmisenä.Toinen tekijä kahdesta on riittävä määrä valinnan mahdollisuuksia, eikä esim raha tai terveys estä toteuttamasta itselle merkityksellisiä tavoitteita. Eli ihminen ei pelkästään ole vapaa pakosta valita vasten tahtoaan, vaan hänelle myös tarjoutuu mahdollisuus valita kuten tuntee oikeaksi, sekä oikeus käyttää tämä mahdollisuus.
Sisäinen vapaus - tie todelliseen vapauteen
Miksi se ei riitä että on ulkoisesti vapaa?Itsen ohjaaman elämän vaihtoehto on aina jonkin muun ohjaama elämä, kuten impulssit tai ulkoiset odotukset ja mallit. Jos toimii impulssien vietävänä, kuten pelkojen tai halujen, silloin ei ole samaan aikaan vapaa valitsemaan muiden arvojen mukaisesti, eli luomaan elämäänsä syvän viisauden ja todellisten arvojensa mukaan.
Osallistumalla elämäänsä ja olemalla aktiivinen toimija toimien oikeiden asioiden parissa synnyttää luottamuksen siihen että kykenee kohtaamaan elämän totuudenmukaisesti, sellaisenaan. Ja että itse vie elämäänsä oikeaan suuntaan sen sijaan että jättäisi yrittämättä ja uskoisi olevansa uhri. Silloin pelko ja uhat vähenevät, koska niiden voima ja rajoittamisen valta on nimenomaan siinä, että ei kykene kohtaamaan niitä. Joten jäljelle jää voimakas luontainen halu tehdä oikeita asioita ja kokemus oikeudesta ja vapaudesta toimia niiden mukaisesti.
Kun minulla on sisäinen hallinta ja vapaus (toimin hyveen kuten rohkeuden mukaan, sekä teen oikeita asioita aktiivisena toimijana niin siitä seuraa myös mielenrauha, eli varmuus että teki mitä kykeni, teki parhaansa. Silloin on luontaista hyväksyä itsensä ja tapahtumat, eli totuuden.
Vapaus ei ole vain ulkoisten rajojen puutetta, se on ehkä kaikista keskeisimmin sisäistä hallintaa. Eli sen sijaan että olisi ns vaikutteiden ohjaama tai vietävissä niin onkin itse se joka vie ja ohjaa. Eli mikään muu, kuin oma ymmärrys siitä mikä on oikein ja viisasta ei ohjaa omia valintoja. Se tarkoittaa vapautta, se on impulssien, halujen ja muiden tunteiden mukaisista teoista kieltäytymistä. Eli se on omaehtoisuutta ulkoisista tekijöistä huolimatta.
Voisi sanoa että sisäinen vapaus on vapautta juuri siksi, että se on vapautta toimia oikein ja luoda omaa elämäänsä erityisesti silloin kun ulkoiset tekijät vastustaa sitä ja houkuttelee eroon niistä syvistä arvoista. Eli se on vapautta ulkoisten vaikutteiden harhauttavuudesta. Sisäisesti vapaa ihminen on aktiivinen toimija / oman elämän pelin osapuoli / luo omaa elämäänsä / hallitsee omaa elämäänsä.
-
Kommentit