Tarinat ovat ainut tapa ymmärtää elämää

”Joka tarttuu aseeseen, pelkää. Mutta joka tarttuu kynään, hallitsee maailmaa. Hänellä on voima luoda, ja voima tuhota.”

Tässä artikkelissa yritetään ymmärtää tarinoiden voimaa ja sitä, miten kirjoitettu ja puhuttu sana on niin väkeviä aseita.

Tarinan voima

Tarinat ovat runoissa, kertomuksissa, keskusteluissa, tragedioissa, sitaateissa, jne. Kaikki ne kertovat tarinaa, eli sitä miltä elämä tuntuu. Eli ajattelen tässä artikkelissa tarinan käsitteen mahdollisimman laajasti niin että se pohjimmiltaan on kuvaus elämästä. Siis ikään kuin jotakin, joka vain välittää jonkin elämän elämiseen liittyvän asian. Tarina kertoo joka kerta yhden tavan kokea elämää jossakin tilanteessa.

Tämä aihe tarinan voimasta tai sanan voimasta on minulle erityisen rakas, koska koen että yksi elämän merkityksellisimpiä ja suurenmoisimpia asioita on kirjoittaa ja lukea kertomuksia, runoja ja tarinoita. Saada kokea hyviä ja vaikuttavia tarinoita.

Joten yritetään seuraavaksi hieman paremmin ymmärtää miksi tarinat tekevät niin suuren vaikutuksen, ja mitä edes tarkoittaa tarina, se mystinen asia joka saa väreet kulkemaan selkäpiissä ja kyyneleet silmiin?

No mikä sitten on tarinan voima? Tai mihin perustuu se että tarinalla on voima?

Kaiken lähtökohta on se, että ihminen ymmärtää maailmaa tarinan kaltaisesti, siis katsoo maailmaa tarinasta käsin. Asian voi ehkä paremmin sanoa niin päin, että tarinat joita luemme, kuulemme ja tunnemme sisällämme, ne ovat nimeltään tarinoita nimenomaan siksi, että ne kuvaavat elämää sellaisena kuin ihminen sen tuntee. Eli kuten elämä herättää meissä tunteita, juuri samalla tavalla näytelmät, kertomukset ja runot tekevät. Ne kertovat elämästä, tarinat kertovat elämästä.

Tunteet ovat ytimessä. Jokaiselle meistä ihmisinä kaikki elämässä on aina pohjimmiltaan tarinaa, eli tunteita, merkityksiä ja kokemuksia. Elämä on lopulta asioiden ja tapahtumien kokemista tunnetasolla, merkityksien ja kaiken tuntemista. Elämä on tunteita.

Tarina sijoittaa viestin osaksi elämän näytelmää

Tämä kerrotun tarinan voima on helpompi hahmottaa ehkä näin; Jotta voi ymmärtää, siis todella ymmärtää sen mitä joku yrittää kertoa, sen kerrotun asian täytyy tapahtua ikään kuin elämän tarinan näyttämöllä, siinä elämän tarinanomaisessa näytöksessä, eli juuri siinä mikä lopulta on se elämän tapahtumapaikka. Kun mikä tahansa asia on osa tarinaa, kerrotaan osana elämän näytelmää, sen voi ymmärtää syvimmällä mahdollisella tasolla. Eli tarina esittää ajatuksensa niin, että se tapahtuu elämässä, eikä vaikkapa analysoitavissa tilastoissa ja numeroissa.

Tarinan voima on siis juuri siinä, että se siirtää tietoa osana elämän näytelmää, joka on se elämän todellinen tapahtumapaikka. Sitten tehdään analyysejä, tilastoja, sopimuksia ja muuta, mutta kaiken lähtökohta on kokoajan yksittäisten ihmisten tunteet, heidän tunnetason kokemus elämästä jotka voi kertoa toiselle tarinan muodossa osana elämän tapahtumapaikkaa.

Joten miksi siis tarina on ainut keino todella ymmärtää?

Nyt vielä yritän tiivistää tämän ajatukseni siitä, miksi tarina on ainut keino todella ymmärtää. Tarinan voima on siinä, että kuulija sijoittaa itsensä siihen näytökseen jota kuvaillaan, ja elää siinä. Ja juuri siksi että kykenee sijoittamaan itsensä sinne, hän kykenee ymmärtämään sen. Ikään kuin tavoittaa sen, miten kokisi kuvaillun asian mikäli olisi itse tarinan osapuolena, koska mielessään hän onkin, samaistumisen tai jonkinlaisen simuloinnin tai kuvittelemisen kautta. Ja niin hän saavuttaa tunnetason ymmärryksen, tulee siis vaikutetuksi.

Tästä syystä historiallisesti ihmiset ovat aina siirtäneet tietoa, ymmärrystä, muistoja, kokemuksia ja esimerkiksi hengellistä uskoaan nimenomaan tarinoiden avulla. Kertomalla siis tarinoita kuuluisan leirinuotion äärellä kun mieli on herkkänä.

Tarinat, puhutut ja kirjoitetut asiat, ne muuttavat jotakin sisällämme ja uudet ajatukset saattavat mullistaa elämän.

Lopuksi

Ihmisiin vaikuttaminen on yksi suurenmoisimmista asioista ehkä siksi, että ihminen on niin tarvitseva olento, myös hän joka tahtoo toiselle hyvää ja auttaa häntä. Ihmisten auttaminenkin on merkityksellistä ehkä juuri siksi koska itsekin olemme tarvoinneet apua ja rakastamme heitä jotka meitä auttavat ja tahtovat meille hyvää, antavat anteeksi ja arvostavat meitä ihmisenä.

Joten puheella, kirjoituksilla ja kaikella tavalla kerrotulla tarinalla on suurenmoisen tärkeä tehtävä; olla oikeaan aikaan sanottu sana oikealle ihmiselle. Olla se oivallus joka saa hänen silmänsä hehkumaan, itkun vapautumaan ja hiljaisuuden osoittamaan muutoksen hänen sisimmässään.

Sanat synnyttävät tulkintoja ja rakentavat narratiiveja selittämään maailmaa. Ja käsitys maailmasta muodostaa puitteet mahdollisuuksille mitä näemme, ja motiivit valinnoille joita teemme. Sana, se on lopulta se mikä luo maailman ja rakastaa ihmisiä, kantaa heidät aina kuolemaan saakka. Sanalla sanotut asiat, luvatut ja kielletyt.

Haluan lopettaa tämän artikkelin minun kirjoittamaani runoon:

Ihminen on asetettu maailmaan etsimään,
Kirjoittamaan löytämänsä tarinoihin,
Sitomaan se kylmiin väreisiin ja kyyneliin,
Huokauksiin ja hehkuviin silmiin.