Tarvitseeko sittenkin altistua erilaisille mielipiteille?
”Miksi minun tulisi kuunnella tuota joka on väärässä, kun minä tässä olen ilmiselvästi kaikkien täysijärkisten mielestä oikeassa? En minä ainakaan ota tosissani sitä, mitä hän sanoo. Minulla ei ole idiooteilta mitään opittavaa. Mutta minä en huomaa sitä, että myös he ovat sitä mieltä, mitä ovat. Heidän mielestään se on siis hyvä mielipide. Joten mitä he oikein ajattelee, jotta se heidän johtopäätös tuntuu hyvältä? Sitä minä en ymmärrä, sillä olen sulkenut silmäni siltä.”
Tänään yritetään ymmärtää mitä hyötyä tai syytä on kuunnella heitä, jotka ovat väärässä. Yritän pohtia sitä, onko sinulle ehkä hyväksi se, että sinun ajatuksiasi haastaa toiset ajatukset.
Väärämielisiä muodostuu siinä vaiheessa kun itse tavoittaa totuuden. Eli kun pääsee totuuden äärelle, siitä käsin eri mieltä olevat ovat niin väärässä, että heidät on parempi siivota pois. Ja tämä totuuden löytäminen ja oikeassaolo on vaarallista, sillä se sulkee silmät ja saa tekemään uhrauksia sen oman uskon puolesta.
Juuri tämä on se kiinnostava asia, että ihminen saattaa kokea että hänellä ei ole opittavaa heiltä, jotka ovat väärässä. Että se oma kanta, ja ihmiset joiden seurassa on, ovat jollakin perustavalla tasolla oikeassa tai hyviä.
Yksi ajatus on se että halu siivota pahuus ja vääryys kuplastaan ulos ehkä liittyy nimenomaan arvoihin, eli siihen että mielipiteet voivat olla myös moraalisesti parempia ja huonompia. Ja juuri tämä, moraalin liittäminen mielipiteisiin ja totuuden etsimiseen on todella rohkeaa ja vaarallista, koska se motivoi ajattelua riippumatta totuudesta sinänsä. Moraali ammentaa aina siitä, minkälaista lopputulosta jokin toiminta tai ajattelu ennustaa tai edeltää. Jos se edeltää huonoa tai pahaa lopputulosta, sellainen ajatus on väärin tai pahaa, vaikka se olisi totuudenmukaista. Eli jos hyveellisyys tai moraali ohjaa ajattelua viisastumisen yli, se ajaa eri suuntaan kuin totuuden ohjaama viisauden etsiminen.
Joten näin voisi sanoa että ongelma siinä että siivoaa idiootteja elämästään on siinä, jos se kumpuaa siitä ajatuksesta että on itse pyhällä tai moraalisellakin tasolla oikeassa, ja jonkun koskemattoman totuuden äärellä, ja siitä käsin sitten tunnistaa vääränlaisuuden siivotakseen sen ulos elämästä. Eli on kokemus että on jollakin pyhyyttä muistuttavalla lupauksella oikeamielinen. Ja se miksi tämä sitten on minkäänlainen ongelma, on siinä että oma ajattelu voi kasvaa ja kehittyä vain silloin, kun rakastaa viisastumista ja suostuu irroittautumaan tietämisestä, sillä vain astumalla kaaokseen voi lunastaa jotakin jota ei vielä itse ollut tavoittanut ennen. Eli vain niin paljon kuin tunnustaa omaa tietämättömyyttään, voi avautua paremmalle tietämykselle ja uusille kysymyksille, siis uudelle viisaudelle.
Tiivistän ajatuksen vielä niin, että jotta voi kasvaa ja oppia, täytyy rakastaa kysymyksiä, eikä vastauksia.
Tämä koko ajatus siitä, että idiootteja (ei trolleja vaan oikeasti sitä mieltä olevia) kannattaa kuunnella perustuu siihen tosiasiaan, että he ovat eri mieltä nimenomaan siksi että heillä on ajattelussaan jotakin sellaista joka sinulta puuttuu. Sillä muuten olisitte molemmat samaa mieltä. Joten kummalla on suurempi pääsy oikeampaan tietoon ja kumpi on mahdollisesti oikeassa? Ehkä kumpi tahansa, vai mitä?
Väärämielisellä en tarkoita tässä artikkelissa pahansuopaa kiusanhenkeä, vaan ihmistä joka on joistakin ihkaoikeista omasta mielestään hyvistä syistä sitä mieltä, kuin ilmaisee olevansa. Eli hän ajattelee tavoilla, joilla sinä et. Siitä ajattelusta kuitenkin seuraa se hänen mielipiteensä. Jos pystyt kuuntelemaan tuota ajattelua ja ymmärtämään sen, voit ehkä oppia paljon.
Eli he saattaa tietää asioita joita sinä et tiedä.
2:
He saattaa olla oikeassa. Siis että sinä itse olisit väärässä. Siis väärässä, voitko kuvitella sitä?
Minusta on epärehellistä olettaa, että jos joku on minun kanssa eri mieltä, että meistä kahdesta juuri minä olisin oikeassa. Mutta se mikä on tärkeä huomioida on se, että yleensä ihmisellä on aina jokin ehkä vielä sanoittamaton käsitys, jonka äärellä hän on puhuessaan, jolloin ei tulisi koskaan takertua liikaa sanoihin tai puheeseen, vaan yrittää ymmärtää mitä hän yrittää sanoa.
3:
Keskustelu sellaisten kanssa jotka ajattelevat eri tavoin tai ovat tulleet hyvin erilaisiin johtopäätöksiin, eli ovat eri mieltä, sellainen keskustelu pakottaa sinut ajattelemaan itse paremmin, sanoittamaan eli ajattelemaan ajatuksesi kattavammin ja monipuolisemmin. Sitten kykenet tarjoamaan ajatuksiasi myös niiden kysymysten eli väitteiden puitteissa mitä se ”idiootti” esittää. Eli heidän kuuntelu ja heille argumentointi auttaa ajattelemaan, ylittämään se oikeassa olemisen ja tietämisen illuusio joka syntyy omassa päässä huomaamatta.
4:
Vaikka he olisivatkin väärässä ja sinä oikeassa, silloinkin olisi tärkeää kyetä ymmärtämään miten asioita voi sinun tottumastasi poiketen ajatella ja miten sinun omat käsityksesi tulisi asettaa heidän puheensa valossa. Eli se pakottaa ajattelemaan niiden idioottien esittämien ajatusten vasta-argumentteja muodostaen, eli ajattelemaan laajemmin.
Mutta kas niin, jos ei kiinnity tietämiseen, oikeassa olemiseen eikä vastauksiin, on vapaa kysymään aina vain parempia kysymyksiä ja kulkemaan joka hetki juuri sinne, minne kysymykset ohjaa, missä parempi viisaus kutsuu. Silloin oikeassaolo on vain välietappi joka auttaa navigoimaan.
Mitä tehdä idiooteille?
Kuulostaa pelkästään hyvältä ajatukselta hankkiutua eroon elämässään sellaisista ihmisistä, jotka aiheuttaa pahaa mieltä, tai jotka puhuvat asioita jotka on omia arvoja vastaan. Mutta mitä tapahtuu jos se ohjaa elämää, se vääränlaisuuden työntäminen ulos elämästään? Onko siinä sellaista vaaraa, että kaventaa oman elämänsä ja katsomuksensa askel askeleelta? Ei välttämättä ole, mutta jotta ymmärrämme milloin niin voi käydä, niin pohditaan hieman tarkemmin tätä.Väärämielisiä muodostuu siinä vaiheessa kun itse tavoittaa totuuden. Eli kun pääsee totuuden äärelle, siitä käsin eri mieltä olevat ovat niin väärässä, että heidät on parempi siivota pois. Ja tämä totuuden löytäminen ja oikeassaolo on vaarallista, sillä se sulkee silmät ja saa tekemään uhrauksia sen oman uskon puolesta.
Juuri tämä on se kiinnostava asia, että ihminen saattaa kokea että hänellä ei ole opittavaa heiltä, jotka ovat väärässä. Että se oma kanta, ja ihmiset joiden seurassa on, ovat jollakin perustavalla tasolla oikeassa tai hyviä.
Yksi ajatus on se että halu siivota pahuus ja vääryys kuplastaan ulos ehkä liittyy nimenomaan arvoihin, eli siihen että mielipiteet voivat olla myös moraalisesti parempia ja huonompia. Ja juuri tämä, moraalin liittäminen mielipiteisiin ja totuuden etsimiseen on todella rohkeaa ja vaarallista, koska se motivoi ajattelua riippumatta totuudesta sinänsä. Moraali ammentaa aina siitä, minkälaista lopputulosta jokin toiminta tai ajattelu ennustaa tai edeltää. Jos se edeltää huonoa tai pahaa lopputulosta, sellainen ajatus on väärin tai pahaa, vaikka se olisi totuudenmukaista. Eli jos hyveellisyys tai moraali ohjaa ajattelua viisastumisen yli, se ajaa eri suuntaan kuin totuuden ohjaama viisauden etsiminen.
Joten näin voisi sanoa että ongelma siinä että siivoaa idiootteja elämästään on siinä, jos se kumpuaa siitä ajatuksesta että on itse pyhällä tai moraalisellakin tasolla oikeassa, ja jonkun koskemattoman totuuden äärellä, ja siitä käsin sitten tunnistaa vääränlaisuuden siivotakseen sen ulos elämästä. Eli on kokemus että on jollakin pyhyyttä muistuttavalla lupauksella oikeamielinen. Ja se miksi tämä sitten on minkäänlainen ongelma, on siinä että oma ajattelu voi kasvaa ja kehittyä vain silloin, kun rakastaa viisastumista ja suostuu irroittautumaan tietämisestä, sillä vain astumalla kaaokseen voi lunastaa jotakin jota ei vielä itse ollut tavoittanut ennen. Eli vain niin paljon kuin tunnustaa omaa tietämättömyyttään, voi avautua paremmalle tietämykselle ja uusille kysymyksille, siis uudelle viisaudelle.
Tiivistän ajatuksen vielä niin, että jotta voi kasvaa ja oppia, täytyy rakastaa kysymyksiä, eikä vastauksia.
Joten pohditaan seuraavaksi hieman myös sitä, miksi voisi olla hyvä kuunnella niitä väärämielisten vääriä ajatuksia ja altistua heidän idiotismilleen. Tähän saattaa olla 5 hyvää syytä:
1:Tämä koko ajatus siitä, että idiootteja (ei trolleja vaan oikeasti sitä mieltä olevia) kannattaa kuunnella perustuu siihen tosiasiaan, että he ovat eri mieltä nimenomaan siksi että heillä on ajattelussaan jotakin sellaista joka sinulta puuttuu. Sillä muuten olisitte molemmat samaa mieltä. Joten kummalla on suurempi pääsy oikeampaan tietoon ja kumpi on mahdollisesti oikeassa? Ehkä kumpi tahansa, vai mitä?
Väärämielisellä en tarkoita tässä artikkelissa pahansuopaa kiusanhenkeä, vaan ihmistä joka on joistakin ihkaoikeista omasta mielestään hyvistä syistä sitä mieltä, kuin ilmaisee olevansa. Eli hän ajattelee tavoilla, joilla sinä et. Siitä ajattelusta kuitenkin seuraa se hänen mielipiteensä. Jos pystyt kuuntelemaan tuota ajattelua ja ymmärtämään sen, voit ehkä oppia paljon.
Eli he saattaa tietää asioita joita sinä et tiedä.
2:
He saattaa olla oikeassa. Siis että sinä itse olisit väärässä. Siis väärässä, voitko kuvitella sitä?
Minusta on epärehellistä olettaa, että jos joku on minun kanssa eri mieltä, että meistä kahdesta juuri minä olisin oikeassa. Mutta se mikä on tärkeä huomioida on se, että yleensä ihmisellä on aina jokin ehkä vielä sanoittamaton käsitys, jonka äärellä hän on puhuessaan, jolloin ei tulisi koskaan takertua liikaa sanoihin tai puheeseen, vaan yrittää ymmärtää mitä hän yrittää sanoa.
3:
Keskustelu sellaisten kanssa jotka ajattelevat eri tavoin tai ovat tulleet hyvin erilaisiin johtopäätöksiin, eli ovat eri mieltä, sellainen keskustelu pakottaa sinut ajattelemaan itse paremmin, sanoittamaan eli ajattelemaan ajatuksesi kattavammin ja monipuolisemmin. Sitten kykenet tarjoamaan ajatuksiasi myös niiden kysymysten eli väitteiden puitteissa mitä se ”idiootti” esittää. Eli heidän kuuntelu ja heille argumentointi auttaa ajattelemaan, ylittämään se oikeassa olemisen ja tietämisen illuusio joka syntyy omassa päässä huomaamatta.
4:
Vaikka he olisivatkin väärässä ja sinä oikeassa, silloinkin olisi tärkeää kyetä ymmärtämään miten asioita voi sinun tottumastasi poiketen ajatella ja miten sinun omat käsityksesi tulisi asettaa heidän puheensa valossa. Eli se pakottaa ajattelemaan niiden idioottien esittämien ajatusten vasta-argumentteja muodostaen, eli ajattelemaan laajemmin.
Mutta kas niin, jos ei kiinnity tietämiseen, oikeassa olemiseen eikä vastauksiin, on vapaa kysymään aina vain parempia kysymyksiä ja kulkemaan joka hetki juuri sinne, minne kysymykset ohjaa, missä parempi viisaus kutsuu. Silloin oikeassaolo on vain välietappi joka auttaa navigoimaan.
-
Kommentit