Tee elämästäsi sellaista, että hyödyt omana itsenäsi olemisesta
”Minä muukalainen kuljeksin ympäriinsä, kunnes kävi jotakin omituista. Kohtasin ihmisiä jotka olivat ihmeellisiä, sillä heidän silmissään minä loistin. Ja voitteko kuvitella, loistin kirkkaimmin silloin, kun olin eniten minä, peittelemättä ja ilman kulisseja. Se oli kuin valo, joka osui sisimpääni ja auttoi minua näkemään miten monessa olin hyvä, miten monet haaveet odottivat minua. Tunsin olevani ihminen, jonka elämää halusin elää.”
Ja tässä artikkelissa puhutaan ja yritetään ymmärtää yhtä elämän suurimmista mahdollisuuksista. Voisi ehkä yksinkertaistaen ja puolihuolimattomasti tiivistää niin että onnistuminen ja menestyminen elämässä tapahtuu, jos tekee sellaisia asioita ja ahkeroi sellaisten tavoitteiden eteen joissa on sisältä kumpuavaa taipumusta onnistua. Eli elää niin että ne omat arvot ja luontaiset kiinnostukset vetää puoleensa sen sijaan että jokin ulkoa omaksuttu malli työntäisi eteenpäin.
Tätä aihetta että ”tee elämästä sellaista että hyödyt omana itsenäsi olemisesta” käsitellään nyt kahdesta selkeästä ja erilaisesta näkökulmasta:
Tämän sijaan olisi ehkä ihanteellista tavoitella mahdollisimman paljon sellaisia päämääriä, joiden eteen toimiessaan alitajunta ei yritä estellä tai tee siitä erityisen vaikeaa, vaan tunnet vetoa siihen ja voit käyttää luontaisia taipumuksiasi onnistumiseen tai harjoitteluun, ja noudattaa arvojasi.
Tämän voisi ajatella myös sellaisena että haaveilee OMIA haaveitaan, siis että tavoittelee asioita ja valitsee asioita sen pohjalta mihin tuntee kutsumusta tai sellaista sisältä kumpuavaa merkityksellisyyttä.
Ja niin, sitten myös se aina vain vähenee, se määrä heitä joiden kanssa resonoi.
Meissähän on eroja kuinka paljon kaivataan ihmisten seuraan ja mitä halutaan ystävyyssuhteilta, mutta minkälaiset ihmiset ovat kuin aarteita, sinun elämäsi suunnannäyttäjiä?
Ajattelen sitä, että kenen seurassa minussa värähtää jokin. Kenen seurassa minä olen sellainen ihminen, kenen elämää haluan viettää? Jonka seurassa tunnen olevani sellainen ihminen, jonka elämää haluan elää.
Tarkoitan nyt ihmisiä jotka ovat myös tietyllä tavalla samankaltaisia eli samoja asioita arvostavia. Heidän seurassa ollessaan se minkälaisia he ovat, herättää sinussa jotakin mitä on ollut löytymättä, eli siis heidän seurassa sisimpäsi ja potentiaalisi tulee esiin, kuin valaistuna ja saat kokea kyvykkyyttä. ”Tuo ihminen on tuossa asiassa tuollainen ja niin olen minäkin”.
Kaikki tämä vapauttaa sinut yrittämästä täyttää roolia, ja sen sijaan olemaan sinä.
Nuorena yritin täyttää roolia, koska niin, ympärilläni ei ollut ketään minun kaltaista. Yritin olla samanlainen kuin muut joiden seurassa kuljin. Se oli äärimmäisen vaikeaa aikaa ja vahingollista psyykelle, nimittäin silloin saattoi kokoajan olla vain enemmän tai vähemmän vääränlainen ihminen, koska ei kykene yltämään niihin standardeihin. Ei kiinnosta ne asiat ”jotka pitäisi kiinnostaa”, ei tiedä niistä asioista, ei osaa niitä asioita jne.
Olin siis väärien asioiden parissa, asioiden joissa en ollut hyvä, joihin ei ollut taipumusta olla kiinnostunut tai omaksua taitoja, asioita joissa olin siis huono. Olen edelleen huono ja hyvä niin, nimittäin tuollaisissa asioissa, ikään kuin väärissä asioissa, ei pitä yrittää tulla hyväksi. Sinulle oikeat ihmiset heidän tullessaan elämääsi he vetää sinut oikeiden asioiden äärelle, oikeuttaa sinulle luvan olla sinä, olla huono tuossa mutta hyvä tässä.
Ketä siunataan meidän ympärille, se ennustaa aika paljon meidän kohtalosta. Jos ihminen on ympäröity itsestään kovin paljon eroavilla ihmisillä, melkein kuin esikuvilla, eikö kuka tahansa tunne olevansa silloin vähäinen, intohimoton ja taitamaton? Edes ihan vähän vääränlainen, tai niin, ei ainakaan loistava juuri sellaisena kuin on.
Minusta yksi elämän suurenmoisimpia asioita on ihmiset, kenelle saa loistaa. Joten ehkä yksi elämäntehtävistämme on törmätä satunnaisiin ihmisiin, etsiä rohkeasti hyvää. Ja sitten tarttua kiinni heihin, jotka valaisevat sisimpämme niin, että se saa loistaa kuten ei koskaan ennen! Ja ajattele, juuri sellaisena kuin se on.
Mikä voisi olla huojentavampaa kuin olla kiinnostumatta asioista, jotka eivät kiinnosta? Tämä on minun aikuistuneen elämäni suurin oivallus. Että samalla kun on tärkeää käyttää lyhyen mittaamattoman arvokkaan aikansa OIKEIDEN asioiden eteen, siis ikiomien haaveiden ja arvojen parissa, niin on myös yllättävän tärkeää kieltäytyä käyttämästä aikaansa ylimääräisiin asioihin vain jotta esimerkiksi täyttäisi jonkin ihanteen.
Se saattaa olla tavallisen ihmiselämän mullistavin päivä kun alkaa elää. Ei vain matkusta uhrien vaunussa kohtalon junassa yrittäen kelvata, saavuttaa ihanteita ja toteuttaa halujaan. Vaan elää, on elämän näytelmässä joku, joka on tarinan arvoinen juuri siksi, että se on ihan oikea ja aito, niinkuin ei kukaan muu.
Ja tässä artikkelissa puhutaan ja yritetään ymmärtää yhtä elämän suurimmista mahdollisuuksista. Voisi ehkä yksinkertaistaen ja puolihuolimattomasti tiivistää niin että onnistuminen ja menestyminen elämässä tapahtuu, jos tekee sellaisia asioita ja ahkeroi sellaisten tavoitteiden eteen joissa on sisältä kumpuavaa taipumusta onnistua. Eli elää niin että ne omat arvot ja luontaiset kiinnostukset vetää puoleensa sen sijaan että jokin ulkoa omaksuttu malli työntäisi eteenpäin.
Tätä aihetta että ”tee elämästä sellaista että hyödyt omana itsenäsi olemisesta” käsitellään nyt kahdesta selkeästä ja erilaisesta näkökulmasta:
Elämän ei tarvitse olla epämukavuusalueella taistelua silloin, kun voisit vaihtaa päämääriäsi niin että luontaisesti tunnet vetoa niiden tavoitteluun.
Elämänsä voi täyttää lähes millä tahansa, ja kaikenlaisia asioita voi tavoitella. Mutta tämä nostaakin erityisen tärkeäksi sen että minkälaisia asioita juuri MINUN olisi paras tavoitella? Jos mukailen ihanteita tai ihmisiä joita ihannoin, silloin päädyn sellaisten asioiden pariin, eli yrittämään sellaisia asioita jotka ovat vähemmän minusta lähtöisin ja enemmän ulkoisista motiiveista lähtöisin. Eli päädyn tilanteeseen jossa minun joutuu jatkuvasti jonkin verran ylittää sitä sisäistä jarrua, sitä sellaista ristiriitaa siinä että teen asioita joille ei ole sisäistä arvolähtöistä tahtoa. Eli lyhyesti sanottuna alitajunta jatkuvasti hidastaa tai sabotoi minun tekemisiä.Tämän sijaan olisi ehkä ihanteellista tavoitella mahdollisimman paljon sellaisia päämääriä, joiden eteen toimiessaan alitajunta ei yritä estellä tai tee siitä erityisen vaikeaa, vaan tunnet vetoa siihen ja voit käyttää luontaisia taipumuksiasi onnistumiseen tai harjoitteluun, ja noudattaa arvojasi.
Tämän voisi ajatella myös sellaisena että haaveilee OMIA haaveitaan, siis että tavoittelee asioita ja valitsee asioita sen pohjalta mihin tuntee kutsumusta tai sellaista sisältä kumpuavaa merkityksellisyyttä.
Löydä ja säilytä ympärillesi sellaisia ihmisiä, joiden seurassa loistat eli olet arvokas juuri sellaisena kuin joka tapauksessa kuitenkin olet. Eli hyödyt siitä että olet sinä.
Oon huomannut että olen tullut aikuistuessani yhä vain kapeammaksi. Siis minä persoonana, arvoina ja tavoitteina, mitä haluan, missä olen kyvykäs, mitä vaalin ja mitä pidän merkityksellisenä. Mihin haluan aikani käyttää. Tämä kaventuu ja täsmentyy kun kasvaa ja ah, se on hyvä asia.Ja niin, sitten myös se aina vain vähenee, se määrä heitä joiden kanssa resonoi.
Meissähän on eroja kuinka paljon kaivataan ihmisten seuraan ja mitä halutaan ystävyyssuhteilta, mutta minkälaiset ihmiset ovat kuin aarteita, sinun elämäsi suunnannäyttäjiä?
Ajattelen sitä, että kenen seurassa minussa värähtää jokin. Kenen seurassa minä olen sellainen ihminen, kenen elämää haluan viettää? Jonka seurassa tunnen olevani sellainen ihminen, jonka elämää haluan elää.
Tarkoitan nyt ihmisiä jotka ovat myös tietyllä tavalla samankaltaisia eli samoja asioita arvostavia. Heidän seurassa ollessaan se minkälaisia he ovat, herättää sinussa jotakin mitä on ollut löytymättä, eli siis heidän seurassa sisimpäsi ja potentiaalisi tulee esiin, kuin valaistuna ja saat kokea kyvykkyyttä. ”Tuo ihminen on tuossa asiassa tuollainen ja niin olen minäkin”.
Kaikki tämä vapauttaa sinut yrittämästä täyttää roolia, ja sen sijaan olemaan sinä.
Nuorena yritin täyttää roolia, koska niin, ympärilläni ei ollut ketään minun kaltaista. Yritin olla samanlainen kuin muut joiden seurassa kuljin. Se oli äärimmäisen vaikeaa aikaa ja vahingollista psyykelle, nimittäin silloin saattoi kokoajan olla vain enemmän tai vähemmän vääränlainen ihminen, koska ei kykene yltämään niihin standardeihin. Ei kiinnosta ne asiat ”jotka pitäisi kiinnostaa”, ei tiedä niistä asioista, ei osaa niitä asioita jne.
Olin siis väärien asioiden parissa, asioiden joissa en ollut hyvä, joihin ei ollut taipumusta olla kiinnostunut tai omaksua taitoja, asioita joissa olin siis huono. Olen edelleen huono ja hyvä niin, nimittäin tuollaisissa asioissa, ikään kuin väärissä asioissa, ei pitä yrittää tulla hyväksi. Sinulle oikeat ihmiset heidän tullessaan elämääsi he vetää sinut oikeiden asioiden äärelle, oikeuttaa sinulle luvan olla sinä, olla huono tuossa mutta hyvä tässä.
Ketä siunataan meidän ympärille, se ennustaa aika paljon meidän kohtalosta. Jos ihminen on ympäröity itsestään kovin paljon eroavilla ihmisillä, melkein kuin esikuvilla, eikö kuka tahansa tunne olevansa silloin vähäinen, intohimoton ja taitamaton? Edes ihan vähän vääränlainen, tai niin, ei ainakaan loistava juuri sellaisena kuin on.
Minusta yksi elämän suurenmoisimpia asioita on ihmiset, kenelle saa loistaa. Joten ehkä yksi elämäntehtävistämme on törmätä satunnaisiin ihmisiin, etsiä rohkeasti hyvää. Ja sitten tarttua kiinni heihin, jotka valaisevat sisimpämme niin, että se saa loistaa kuten ei koskaan ennen! Ja ajattele, juuri sellaisena kuin se on.
Bonus: Vaali elämässäsi juuri sinulle tärkeitä asioita ja arvoja. Eli elä sellaista elämää jonka valitsisit elää valinnan mahdollisuuden koittaessa.
Tämä on ehkä enemmän sellainen asia joka tapahtuu kun on tajunnut elävänsä. Että elää omaa elämäänsä sen aktiivisena osapuolena, ikään kuin arkkitehtinä luoden sitä itse joka päivä.Mikä voisi olla huojentavampaa kuin olla kiinnostumatta asioista, jotka eivät kiinnosta? Tämä on minun aikuistuneen elämäni suurin oivallus. Että samalla kun on tärkeää käyttää lyhyen mittaamattoman arvokkaan aikansa OIKEIDEN asioiden eteen, siis ikiomien haaveiden ja arvojen parissa, niin on myös yllättävän tärkeää kieltäytyä käyttämästä aikaansa ylimääräisiin asioihin vain jotta esimerkiksi täyttäisi jonkin ihanteen.
Se saattaa olla tavallisen ihmiselämän mullistavin päivä kun alkaa elää. Ei vain matkusta uhrien vaunussa kohtalon junassa yrittäen kelvata, saavuttaa ihanteita ja toteuttaa halujaan. Vaan elää, on elämän näytelmässä joku, joka on tarinan arvoinen juuri siksi, että se on ihan oikea ja aito, niinkuin ei kukaan muu.
-
Kommentit