Kyselyiässä

Sananvapautta ei pitäisi rajoittaa sillä argumentilla, että pyrkimys on vähentää loukkaavaa puhetta sen loukkaavuuden vuoksi. Tässä artikkelissa pohditaan miksi sananvapaus on olemassa, millä perusteella puhe tulisi kieltää ja minkälaisia totuuksia on oikein saattaa yhteiskunnan tietoon.

”Ihmisillä on aina kaikenlaisia käsityksiä siitä minkälainen on normaalia tai ihanteellista, eli esimerkiksi minkälaiseen äitinä olemiseen, kodin ja asumisen tasoon, tai vaikka ystävien lukumäärään tulisi normaali ihmisen yltää. Siis ollakseen kuten muutkin. Niin siis mihin muutkin näyttää normaalisti yltävän. Ja sitten, taitaa olla niin että jos jokin on normaalia, niin sen alittaminen ei ole normaalia.”

”Jos meidän annetaan toimia väärin, menemme vain pidemmälle eikä loppua näy. Sillä jos teemme jotakin ja huomaamme hyötyvämme siitä toisen kustannuksella, mikä estää jatkamasta ja lypsämästä hyötyä irti? Jos läheisemme vaikkapa lainaa tavaroitaan, emmekä itse viitsi ostaa itselle vastaavia, vain moraali estää käyttämästä hyväksi tilaisuutta ryöstää häntä häpeilemättä päivä kerrallaan. Sillä jos se kiltti ihminen ei itse tuomitse itsekkään ihmisen riistoa, kuka on enää tuomari? Joten jos se ainut ihminen, jolta lupaa tulisi kysyä, hän kenen omaisuutta lainataan, jos hän hyväksyy teot, vaikenemalla siunaa ne, mikään ei enää estä itsekästä ihmistä.”

Tässä artikkelissa käsittelen ajatusta, jonka käynnisti se havainto, että usein kun kysytään ehdotuksia paikasta mihin mentäisi syömään, on todennäköisempää ja sosiaalisesti houkuttelevampaa ehdottaa sushi-baria kuin mäkkäriä. Merkillepantavaa oli se, että löysin tämän houkutuksen myös itsestäni, vaikka yksin ollessani olisin mennyt joka kerta mäkkäriin sushi-barin ohitse.

”Minä olen nyt tätä mieltä koska asia vain on näin, ja jotta et voisi koskea tähän mielipiteeseeni tai asettaa sitä kyseenalaiseksi, minä nostan sen sinun ulottumattomiin. Sillä en minä osaisi puolustaa itseäni vaikka itse olisin oikeassa. Olen nimittäin ostanut tämän mielipiteeni alennusmyynnistä.” Tässä artikkelissa tarkoitus olisi hieman pohtia ajattelun tärkeyttä. Ajatteleminen sen sijaan että turvaa ja kiinnittyy liikaa opinkappaleisiin ja auktoriteettien mielipiteisiin on tärkeä kyky elämässä. Tämä aihe sai alkunsa kun huomasin että ihmisillä on joskus todella vahvoja mielipiteitä joilla ei sitten kysyttäessä ole oikein mitään sellaisia perusteluja että sen mielipiteen voisi ns ostaa, vaan se vain on niin. He vain kokee niin tai on sitä mieltä. ”Ruoka on epäterveellisempää, jos sitä on prosessoitu enemmän.” Tämä väite kuulostaa järkevältä ja on erittäin todennäköisesti oikeassa. Eli siis nyt ei edes puhuta siitä onko tällaiset väitteet totta vai ei, vaan jostakin paljon kiinnosta...

”Eräässä kirjassa oli kohtaus, jossa pariskunnan kotona järjestettyjen juhlien aikana alkoi kertyä tiskiä keittiön tiskipöydälle. Vaimo oli jo aikeissa palata jälleen tiskaamaan lisättyään ensin tarjoiltavia pöytiin. Aviomies liihotti juhlavieraiden joukossa kantamatta huolta keittiöstä, koska hänellä oli oikeus siihen. Ainakin hänen mielestään. Oli siis olemassa jokin hiljaa hyväksytty epäreilu sopimus, jossa vaimolla ja miehellä oli erilaisia perustavanlaatuisia oikeuksia vasten vaimon tahtoa. No mutta, vaimo päätti siinä hetkessä sitten lopettaa tämän roolin täyttämisen, ja liittyi koston sulattamin hymyin juhlavieraiden joukkoon jättäen ne tiskit tiskaamatta. Kohtaus kuitenkin päättyi siihen, eikä esitellyt sitä riemastuttavan kiusallista tilannetta, jossa mies yrittää perustella, miksi tiskihuolto olisi ollut enemmän vaimon tehtävä kuin hänen. Siis myydä ajatus niin että se kävisi järkeen.”

”Jos tahdon ennustaa sinun kohtalosi, katson tekojasi. Ja jos tahdon ennustaa huomiset tekosi, katson minkälainen ihminen kuvittelet olevasi. Sillä ihminen elää uskollisesti sen tarinan todeksi, jota kertoo itselleen itsestään. Ja tuo tarina on kirjoitettu todistusaineiston valossa.” Paljastetaan tässä artikkelissa riemastuttava mekanismi, jonka puitteissa me tilaamme kohtalomme. Tärkein kysymys on ehkä siinä, miten tuohon kohtaloon pääsee käsiksi. Tulevaisuuden sinä on sinun tämänpäiväisten tekojesi armoilla Tuo oli minun sanoma, mutta ei millään tavalla minun keksimäni. Ehkä itsestään selvyyksiä ei tarvitse varsinaisesti erikseen keksiä? Ehkä ne tarvitsee vain kyetä ilmaisemaan eli vangitsemaan sanoihin jotta niiden ajattelu tulee mahdolliseksi. Yksi tällainen itsestään selvän lainalaisuuden riemastuttava sanoitus menee Jari Sarasvuon sanomana näin; ”Meille toimitetaan se kohtalo jonka olemme tilanneet, vaikka se ei meille enää kelpaisikaan.” Ja kyllä, vaikka sattuma onkin määräävä t...

Kun keskustelussa tulee varoittamatta kiusallinen hetki, mitä sanot? Kaikki sellaiset hetket, kun totuuden paljastaminen ja sen mukaan toimiminen tuntuu vaikealta, ovat ratkaisevia hetkiä. Tässä artikkelissa esittelen riemastuttavan kikan jolla livahtaa vaivihkaa tilanteista ohitse. 

”Sinä autoit sitä nukkavierua, laahustavaa miesparkaa, joka oli avun tarpeessa. Pysyttelit hänen luonaan, vaikka olit jo myöhässä tapaamisestasi. Kuinka hänen kasvonsa kirkastuivatkaan, kun sinä annoit omastasi hänen vuokseen. Mutta voi miten omat kasvosi olivatkaan onnelliset! Milloin olen viimeksi nähnyt sinun itkevän silkasta onnesta?”

”Ihminen tarvitsee kokemusta siitä, että on sellainen ihminen joka tekee hyviä valintoja, joka on oman elämänsä arkkitehti ja osapuoli. Että elää ikiomaa elämäänsä. Joten kun kuolema lähestyy tai hiipii mieleen todellisena mahdollisuutena, mahdollisuus valita hyvin vähenee ja ajan tukahtuessa lopulta loppuu. Viimeistään silloin kun on viimeinen mahdollisuus, me kaikki alamme tehdä hyviä valintoja.” Tässä artikkelissa lyhyesti hämmästymme ensin siitä, että ihminen on valmis maksamaan elämällään, ettei tarvitse kohdata haaveitaan ja toteuttaa arvojaan, jonka jälkeen yritämme ymmärtää mitä siitä voi oppia. Ihminen on kummallinen olento Hyvä nyrkkisääntö on, että kysyttäessä keneltä tahansa mitä hän tekisi jos olisi vain vuosi elinaikaa jäljellä, saa melko tarkan kuvauksen siitä, mitä tämä ihminen näkee arvokkaaksi tavoitella. Sen avulla on mahdollista arvioida joitakin valintoja hyviksi ja huonoiksi. Kun seuraavaksi kysyt mitä hän teki edellisen vuoden aikana, huomaat että hän on valitett...

”Kun sanoin sinulle itsevarmasti ja kaikkitietävästi, että tuo sinuun liittymätön asia tuossa on surkeasti tehty, mutta sinä olit pitänyt sitä hyvänä, tai neutraalina, silloin oikeastaan sanon sinulle, että sinun arvostelukykysi on surkea. Se, kiinnostaako tämä sinua, riippuu sinusta.” 

Ihminen joka kokee, että ei ole yrittänyt, eikä uskaltanut ryhtyä toimeen ja on vielä jämähtänyt omassa kasvussaan, on usein uhan alla. Hän ei usko omiin mahdollisuuksiinsa tietyissä asioissa ja näkee ympärillään ihmisiä, jotka tekevät juuri niitä asioita.

Mitä me kadehdimme? Kateutta tunnetaan suhteessa sellaisiin ominaisuuksiin, jotka ovat ihmiselle itselleen tärkeitä ja arvokkaita. Jos toisessa ihmisessä on jotakin sellaista jonka näkee hyväksi ja arvokkaaksi, silloin tulee arvioineeksi itseään suhteessa tuohon ominaisuuteen, kuten vaikka rahallisen omaisuuden edustamat asiat, tai tekemisen rohkeus.

Aikoinaan nuorena valokuvaajapoikana törmäsin erääseen nettisivustoon , jossa esiteltiin aivan naurettavan hyviä kuvia. Muistan tajuntani räjähtäneen. 

Ihminen on hankala tapaus siinä mielessä että omat mielipiteet ja uskomukset ovat kovin rakkaita ja usein sidoksissa omaan identiteettiin. Tämä johtaa siihen, että niiden muuttaminen on ulkopuolisille vaarallista ja uhkarohkeaa puuhaa. 

”Ja niin, kun sain selitettyä asian hänelle, hänen kasvonsa kirkastuivat ja silmänsä syttyivät valtavaan innostukseen. Hänen mielestään minulla on niin hyviä ajatuksia ja osaan selittää ne niin hyvin, että hän sen vuoksi täyttyi ilon kiihkosta. Ja sitten hän vieläpä puhkui uusia ajatuksia, joita selitykseni herätti hänessä. Hän sanoi, että vain minä osasin sitä ja tätä, mutta siinä hän olikin väärässä.”

Kerran eräässä unessani tapahtui hyvin erikoinen tapaus.  Siinä tapasin miehen, joka puhui minulle jostakin, mutta en valitettavasti muista lainkaan, mitä hän sanoi ja mistä puhui. Sen kuitenkin muistan, että en ollut uskoa korviani. 

Ihminen pyrkii selvittämään, kuinka maailma toimii ja luomaan järjestystä ympärilleen. Pyrkimys on luoda alue, jonka tuntee ja hallitsee. Kuitenkin seikkailu alkaa vasta, kun ylittää tämän alueen rajan ja suostuu tuntemattomaan. Kulkiessa järjestyksestä kaaokseen.

Jos välttää huonoa suorittamista, miksi tulisi välttää sellaista? Mitä tarkoittaa huono suorittaminen?  No, haluaisin nyt esittää oman ajatukseni vastauksena tuohon.

”Kerran kuulin, kuinka eräs henkilö kertoi käyvänsä joka ilta läpi valokuvia hänelle rakkaista ihmisistä, kuten perheenjäsenistä. Hän halusi lisätä kiitollisuutta omaan elämäänsä. No, minäkin haluan kiitollisuutta, joten selailenko omia valokuviani siis ennen jokailtaista 15 min kestävää meditaatiotani vai sen jälkeen? Kunhan siis olen ensin kirjoittanut paperille, mitä aion seuraavana päivänä saavuttaa? Vai kuinka maksimoisin sen että elämäni olisi niin hyvää kuin mahdollista?” Tässä artikkelissa kuvailen omia ajatuksiani koskien erästä tapaa olla selfhelppari tai harrastaa selfhelpin kuluttamista. Siinä ihmisille tarjoillaan erilaisia ajattelumalleja ja toimintamalleja, mutta kuulija ei ymmärrä, miksi niillä työkaluilla olisi se luvattu vaikutus elämään tai psyykeeseen. Hänelle myydään ne ja hän ostaa ne, mutta ei osaa itsenäisesti parantaa omaa elämäänsä, koska ei ymmärrä perimmäisiä mekanismeja, joista hyvän elämän kokemus synnytetään. Oletko sinä projekti? Self-help on melko prov...

Kun kuuntelet ihmistä, jolla on asiaa, olet saanut äärimmäisen arvokkaan, sekä vaikean tehtävän. Sinun tulisi etsiä se mitä hän yrittää sanoa ja ymmärtää miksi, samaan aikaan kun hän on sinusta väärässä ja ponnistaa sinun nähdäksesi monella tavalla ongelmallisesta näkökulmasta ja mentaliteetista, joihin kaikkiin sinä tiedät ratkaisut ja oikeat vastaukset. 

Mikään ei ole yhtä helppoa kuin aiheuttaa väärinymmärrys ja yrittää selittää sitten jälkikäteen mitä oikein tarkoittikaan. 

Katsoin Antti Launosen YouTube videota , jossa hän puhui manifestoinnista, tai ”luomisvoimasta”. Pidän manifestointia melko kiistanalaisena aiheena, joten halusin tietää mitä tämä fiksu mies siitä sanoo. Tässä blogitekstissä halusin pohtia hieman tätä aihetta yhdestä tulokulmasta.

”Saisinko huomionne, sillä katsokaa, tässä meillä on mehupoika. Noin. Kuulostiko se ihan tavalliselta ja neutraalilta kuvaukselta koskien sitä, minkälainen poika meillä on? Vai oliko siinä kenties sellainen halveksuva tai jopa vähättelevä nuotti? Mistähän ihmeestä tällainen voi muuten saada alkunsa? Ja mikä parasta, mitenhän ihmeessä se mehupoika kuulostaa niin hauskalta ja jotenkin samaistuttavalta?”

Mitä tulisi ajatella kärsimisen merkityksestä? Tiedän että tämä yritys esittää ajatukset tähän liittyen aiheuttamatta väärinymmärrystä on erittäin uhkarohkea ja kunnianhimoinen, ehkä jopa hieman itsetuhoinen.

Muistan jo lapsena kuinka minusta tuossa sanonnassa oli jokin ongelma. Jokin siinä vaivasi, joka saattoi liittyä siihen, että jos on olemassa keskitie, niin on olemassa myöskin ne laidat, joista mitattuna on voitu määritellä se keskitien paikka.  Ja se laittoi miettimään, kuka ne laidat on sinne asettanut?

Löydät paidan joka maksaa 97€ mutta sinulla ei ole rahaa. Lainaat 50€ isältä ja 50€ äidiltä. 50€ + 50€= 100€. Ostat tämän paidan ja saat 3€ takaisin.

"Mitä minä olen oikein mennyt tekemään?" Minä astuin ulos vaatehuoneesta sammuttamatta valoja, minä palasin alakertaan palauttamatta tiskejä työhuoneesta, ja kun sitten palautin, minä asetin kulhon tiskipöydälle väistäen lantioliikkein avonaista tiskikoneen luukkua.

Väittely- ja keskustelutilanteessa tapahtuu paljon pinnan alla ja siinä voi olla joko huono, tai hyvä. Mutta mitä muuta tarvitaan, kuin kyky pukea sanoiksi oman mielen liikkeet?

Toivon, että minulle olisi sanottu näin, kun olin nuori ja minulla oli niitä haasteita… ja siksi haluaisin sanoa teille rakkaat nuoret, että, öö… 

Mitä ihminen tekee, kun pelkää, että ei pysty täyttämään odotuksia? Postaa salikuvan.